Maleficent, miesvisentti.

Minua häiritsee maailman kolmanneksi eniten se, että Maleficent lausutaan kaikella logiikalla väärin. Mutta ei siinä, nähtävästi koko Youtube-maailma ja muu maailma on innostunut uudesta tulevasta elokuvasta. Minulle on riittänyt se, että joutunut klikkaamaan seitsemänkytäkahdeksan kertaa sen mainoksen pois, kun yrittänyt katsoa jotain muuta videota, niin ei sinänsä hotsita mennä edes katsomaan. Ja jostain syystä nämä kuuluisimmat näyttelijät ei kiinnosta minua, oletan pienissä rusinaisissa aivoissani, että ei ne osaa näytellä kuitenkaan, kunhan vaan tienaavat miljoonia ja ne naamat on nähty jo moneen kertaan.

Kuitenkin huomasin mainoksen perusteella sekä kuvien kautta, että Angelinalla on aika maseet proteesit poskissa. Jäin niitä tuijottamaan ja sitten katsoin pari videota siitä, kun ihmiset tekee elokuvan meikkiä varjostamalla ja noudattamalla orjallisesti samaa tyyliä. Itse tykkäsin varjostuksista, mutta sitten halusin tehdä jotain muutakin. En jaksanut noudattaa kuvien ja videoiden ohjeita, koska jos pystyy vetäsemään jonkun dragiksi tai pin-upiksi, niin antaa mennä vaan!





Toki keksin tämän asian illalla, ettei kuvat ole mitään kovin hyviä ja valoisia, jotta näkyisi tarkalleen mitä naamaani suttasin. Voin paljastaa, että käytin keltaista sekä violetin eri sävyjä, vaikka jälkimmäiset hukkuu dramaattiseen pimeyteen. Yritin myös keksiä, että miten saa hiuksiin sellaista samankaltaista mallia, että vähän kuin olisi sarvet, mutta ei kuitenkaan. Kiepautin sitten pienet rullat päähäni, laiska kun olen.

Kiitos partnerille, joka jaksoi kuvata sekä photaroi kuvat vielä dramaattisemmiksi. Ja joku kuitenkin haluaa tietää, niin takki on ostettu kirppikseltä!

Ei tässä tähän hätään muuta, paetaan kaikki sadetta peiton alle ja kääritään varpaat villasukkiin,
PUSMOI :*

Vihdoinkin se tuli takaisin: Heke! Eiku, kesä.

Olen viettänyt hiljaiseloa, koska... No, en tiedä onko ollut kovasti asiaakaan ja inspiraationi omiin pieniin projekteihin on ollut hieman hukassa. Olen kuitenkin saanut hieman kiinni inspiksistä, jonka tuloksena olen mm. meikannut itseäni kerran kuussa. Hyvällä tuurilla useamminkin! Tekee muuten hyvää joskus olla meikkaamatta pidempiäkin aikoja, olen alkanut olemaan enemmän sinut oman naamani kanssa sekä pysyn paremmin kärryillä siitä, että mitä naamalleni kuuluu.

Nyt kun kesä alkaa hiipiä Suomeenkin saakka, niin voi olla, että meikkaan useammin. Tämä ihan siksi, että käyttämissäni pohjustuksissa (BB:t sun muut) on aurinkosuoja samassa. Viime kesänä sain jo yhden maksaläiskän, vaikka luulin käyttäneeni aurinkovoidetta (suojakertoimella 50). Olin tosin koko kesän töidenkin vuoksi ulkona, joten ehkä tästä syystä sitten joku auringonsäde hivelsi naamaani turhan vinhasti.

Katsoin partnerin kanssa RuPaul's drag racea ja partneri huomasi RuPaulin vihreän silmämeikin: vihreää on hyvin hankala rokata mitenkään, mutta piti kokeilla.

Olen joskus puhunutkin aiheesta, mutta harrastan vitiligoa, joka on suomeksi niinkin hehkeän kuuloinen kuin valkopälvi. Se tarkoittaa sitä, että kesäisin muutun kirahvin näköiseksi laikukkaaksi otukseksi, jonka valkeat laikut on sellaisia, joihin rusketus ei tartu ja ne palavat herkästi. Poskessani on sellainen, tähän sain sen maksaläiskänkin, joten joudun olemaan ekstravarovainen tänä kesänä. Vitiligossa siis pigmentti lähtee karkuteille ihosta: joko pieniltä alueilta tai isoilta alueilta. Eli on niin kuin albiino, joka ei kuitenkaan ihan kokonaan halua olla albiino.
Olisi oikeastaan tosi makiata, jos muuttuisin kokonaan albiinoksi, vaikka se hankaloittaisi elämää vielä enemmän. Mutta internet on ihmeellinen paikka, kun sieltä löytyy ylväästi laikukkaita ihmisiä, jotka tekee vitiligostaan lähes asusteen. Tämä on auttanut jonkin verran minua hyväksymään sen, että olen plaikukas ja jotkut saattaa ehkä ihmetellä, jos eksyn ruhoni kanssa uimahalliin tai rannalle. Näen sen toisaalta myös haasteena ja harjoituskanvaasina meikkaamisiin, kun tarvitsee peittää värivirheitä sun muuta ;o

Haasteista puheenollen: hain kevään aikana muutamaan kouluun ja pääsin sisälle sinne, jonka pääsykokeisiin ehdin. Aloitan syksyllä aikuisopiskelut parturi-kampaajaksi, eli askel numero yksi on otettu kohti suuria suunnitelmiani alkaa maskeeraajaksi! Kahden vuoden kampaajahässäkän jälkeen on sitten suunnitelmissa jatkaa vielä maskeeraukseen ja toivon mukaan oppia tekemään myös muut neitihommat, eli esimerkiksi kynnet ja liimata karvoja kanssaihmisten ripsien sekaan. Haluaisin olla sellainen duunari, joka saa näpertää eikä välttämättä tarvitse tehdä koko päivää samaa asiaa, vaan olisin sellainen multilahjakkuus ja superosaaja. Sitä odotellessa, jos nyt kuitenkin aloitellaan siitä kampaajan urasta!

Yhtenä iltana tuli sellainen olo, että en ole meikannut aikoihin, eli voisi skarpata. Idea sitten muljahti sieluuni, kun mietin sitä, että teini-ikäisenä löysin sellaiset piirit, joissa kuunneltiin japanilaista rokkia. Oikeastaan kukaan ei kuunnellut rokkia, vaan sellaista kuin "visual kei", jossa bändin ideana oli olla tosi visuaalinen (eli laitettu, pyntätty, meikattu, puettu) ja oli sellainen tietynlainen saundikin kappaleissa. Sitä on hankala kuvailla, mutta tiedän inhoavani niitä kattilan kuuloisia rumpuja.

En ollut välttämättä mikään suurenmoinen fani näitä visual kei -bändejä katsoessa ja kuunnellessa, mutta niistä miljoonista eri luukeista tiesin pari, jotka näin aikuisiällä vetoaa. Ne ei ehkä ole niitä ihan perinteisimpiä naisellisia, nättejä ja viirukulmakarvaisia, mutta jollain tavalla kiehtovia. Otin siis mallia enemmänkin sellaisista kuin perinteisemmistä, joten huomasin näyttäväni Turbonegroa kuuntelevalta glamrokkarilta. Lähdin vielä pissattamaan koiria sillä naamalla.





Jollain kieroutuneella tavalla ihan arvostin tuollaista suttumutturaa silmämunissa. Ei ehkä ihan pätevä meikkaus arjen tilanteisiin, mutta jos jaksaisi vielä enemmän panostaa 3D-efektiin kultaisen kanssa, niin voisihan tuota jollain tavalla käyttää vaikka kuvauksissa. Kuvauksissa, joissa teemana glamrokkari, joka kuuntelee Turbonegroa, joka käyttää metamfetamiinia.

Tässä vielä pari kuvaa instagramista, jotta voin todistaa tehneeni jotakin hiljaiselon aikana:

Vappumodeling, kun olin pallopää.

Tehtiin partnerin kanssa uusi parveke meille, jonne laitettiin puiset parvekelaatat ja vanha sermi, jonka somistelin liskojen/käärmeiden vanhoilla muovikukkasilla. 

Jos emme saa kasvatettua mansikoita tai pidettyä oikeita kukkasia hengissä, niin ainakin muovimuratit on vehreinä talvellakin!

PUSMOI ja hyvää kesän saapumista :*

Nauttikaa hyvistä keleistä, syökää jätskiä ulkona ja uittakaa varpaita nurmikossa!