Ensimmäiset harmaat ja viemärirotan seikkailut.

Eräänä päivänä kävin suihkussa (oi kyllä) ja tein suuren löydön. Pengoin tukkaani ja löysin sieltä valkoisen haivenen! Luulin näkeväni omiani, mutta kyllä siellä valkoinen raita oli. Ihastelin sekä ihmettelin sitä kaksi päivää. Yritin löytää niitä lisää, mutten ole vielä löytänyt.



Joku olisi saattanut saada kriisin, että nyt löytyi ensimmäinen harmaa haiven. Mutta tuo on kunnon raita, vaikka harmillisesti se ei näykään hyvin, kun tukassa on värjättyä väriä. Olenkin jo odotellut, että milloin tukkani muuttuu kokonaan valkoiseksi ja tästä se lähtee! Kärsin michaeljacksontaudista eli vitiligosta, joka poistaa ihosta pigmenttiä. Talvisin sitä ei pahemmin huomaa, mutta kesällä ruskettuneella iholla näkyy valkoisia laikkuja. Olen tosi katkera siitä, että minulla on sellaisia plaikkuja, koska ne on rumia. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti, että tuurilla irtoaa pigmentti hiuksista ja saan hopeanvalkoisen tukan luonnostaan -> no nyt on ainakin YKSI raita! Yritin myös päättää sen, että silmistä voisi lähteä pigmentti ja ne muuttuisi meripihkan värisiksi, mutta harmillisesti se ei ihan toimi niin. Mutta mikäs tässä odotellessa mummotukkaa, kun kerta mielestäni hopeanvalkoinen tukka on aika khüül.

(Vitiligosta ei ole siis mitään haittaa, paitsi sen rumuus ja se, että pigmentitön iho palaa auringossa tosi herkästi. Se ei tartu eikä sitä voi hoitaa, laikkuja tulee ja menee.)

Tein myös toisen ei-niin-hienon löydön, kun ajattelin laittaa yhden verhonipsun takaisin paikoilleen ettei olohuoneen verhot lurpsahtele. Yritin siirtää verhoa, mutta nipsut jäi johonkin jumiin. Onneksi en ravistellut kovin lujaa, sillä huomasin, että asuntoomme on hiipinyt kutsumattomia vuokralaisia. Klipsussa roikkui maailman pienin ampiaispesä, mietinkin, että miten niitä oli hyrrännyt ihmeen paljon sisällä... Mietin, ettei sinne edes mahdu ketään asumaan ja se on hylätty, mutta kyllä siellä käy ampparit tekemässä jotain amppariasioita. En ole vielä keksinyt, että miten saan sen alas sieltä ilman, että ne hyökkii perseet pystyssä meikän kimppuun.

Saakeli!

Yhtenä kesänä istuin puoli kesää parvekkeella ihmetellen, että miksi siellä on mahdottomasti ampiaisia hengaamassa, kun ei ole kukkasiakaan. No ne oli tehneet pesän sinne tuolin alle, jossa istuin. Sen sain tuhottua suurella suunnitelmalla, että heitin päivittäin ämpärillisen saippuavettä pesän päälle ja juoksin karkuun. Nyt en sitten tiedä miten pääsisin karkuun, kun perhanat on muuttaneet sisälle saakka! Elelen siis nyt sulassa sovussa niiden kanssa kunnes keksin ratkaisun dilemmaan. Onneksi tuonne pikkuruiseen pesään ei mahdu kuin muutama ja ne ei ole häirinneet elämäämme mitenkään. Voin näin kaupunkilaisena olla yhtä luonnon kanssa, kerta jaan olohuoneenikin villieläinten kanssa. Olisin kyllä ottanut mielummin vaikka rusakoita pesimään meille.

Noin muuten elämään ei kuulu mitään turhan jännittävää. Olen ollut taas vaihteeksi flunssassa, koska saan tämmöisiä kivoja bonustuliaisia töistä. En onneksi tartuttanut sitä partneriin kuin vähän vaan, itse jouduin olemaan päivän poissakin töistä, koska niin karmaiseva räkis. Tai ei se räkis niinkään, mutta tuntui siltä, että silmissä iilimatoja, kurkussa puklaileva siipisimppu ja korvissa nipisteleviä katkarapuja. Olen ollut tänä vuonna jo kerran influenssassa ja kerran flunssassa, normaalisti olen ehkä just ja just kerran vuodessa flunssainen. Tämä alkaa käymään jo rutiinista, mutta voin kertoa, ettei yhtään enää huvituttaisi! Nukkuminen toivottavasti ja oletettavasti auttaa kaikkeen.

Kotiinpaluukuva hellegrillajaisista, jaksoin kehua itseäni kauhean kauniiksi koko matkan (ja alati läsnä oleva bad hair day on todettu ratkaistuksi sotkusaparoilla, joita taidan käyttää nyt ikuisesti).

Juhannus on kans yksi dille juhla Suomessa, vähän kuin vappu. Näin absolutistina sitä ei oikein tiedä mitä tekisi, kun muu kansa tuntuu olevan huisisti päissään. Vietimme perjantain kotona, koska meitä unetutti ja vedettiin vaan melkoiset päiväunet, vaikka olisi ollut juhlaakin tarjolla. Lauantaina menimme synttärijuhliin bailaamaan sitä, että isän vaimo täytti vuosia! Isä vaimoineen oli vuokrannut vanhan pappilan juhlia varten ja tiedossa oli ruokaa, musiikkia ja koirakin oli kutsuttu. Ewok otti aveciksi mukaan kiinanharjakoira Riepun, joka tuli kaverilta meille hoitolaiseksi vähäksi aikaa. Kuten sanottu, niin meille kelpaa aina kivat harjikset hoitolaisiksi ja auttamaan siihen dilemmaan, ettei meille ole löytynyt vielä toista koiraa Ewokin seuralaiseksi. Menimme siis nelisteen kaikki junalla kohti Tampereen seutua lauantaina, vaikka myöhästyimmekin ekasta junasta ja olimme siksi hieman paiseissa! Mutta paiseet onneksi eivät olleet kuin hetken läsnä, koska kaikki sujui paljon paremmin myöhästymisen takia (ihme ja kumma).

Isä ja lapsi.

Juhlat oli tosiaan kestitty tosi hyvin, samaten kuin isän synttärit toissa talvena. Oli maljan kohotusta, piisien arvuutusta, muisteluita, myöskin musiikkia esitettiin synttärisankarin valikoimien piisien tahtiin ja jossain vaiheessa oli tanssimistakin. Me missattiin kyllä tanssiminen, kun olimme pöpelikössä kuvaamassa erästä vanhempaa pariskuntaa ja juoruilemassa. Sitten lisää ruokaa, lisää musiikkia ja ihmiset seurusteli keskenään.
Haettiin ohjelman päätyttyä koirat grillailemaan ulos ja sitten ne kekkuloi onnesta soikeana pitkin pappilan tiluksia ja imuroivat sisätilojen lattiat ruoanmurusista. Näissä "aikuisten juhlissa" ei ole useinkaan tuttuja kenen kanssa höpötellä, mutta paikka oli kaunis ja nautin suuresti siitä, että oli kerrankin sopiva tilaisuus ottaa koirat mukaan hengailemaan. Ewok on luonteeltaan tosi nössö, mutta sitten se rohkaistui koko ajan lisää ja pian se oli jo ihan huisi seikkailija sekä keräsi ihmisiltä rapsuja sekä suudelmia. Riepu kans oli ketarat ojossa useaan otteeseen, kun aikuiset ja lapset oli ihan liekeissä koiravieraista <3

Nauroin tälle kuvalle ratketakseni, lemmikkejä ei vahingoitettu kuvauksissa, vaikka ilmeestä voisikin niin päätellä!

Rouva-Riepu.

Lapset lentää pesästä.

Kuten kuvista voi päätellä, niin pappila sijaitsi rannan vieressä ja uitin Ewokia siellä muutamaan otteeseen. Se pölvästi tuli uudestaan ja uudestaan portaille, sitten heitin sen uimaan ja jossain viidennen kerran paikkeilla se hoksasi, että aina saakeli joutuu joka kerta kastumaan... Hyvin ui viemärirotta, oikein mallikasta lellipolskintaa. Ja aina kastelun jälkeen piti juosta ympäriinsä intopinkeänä. Riepu nauroi vieressä, koska se sai vaan katsoa tätä tragediaa ettei sen punkkikarkotteet kärsi. Itse kävin puusaunomassa ja yritin mennä siitä sitten järveen pulahtamaan, mutta tein tätä sen verran myöhään, että tuli kamalan kylmä jo ennen kuin veteen ennätti! Lähti 2/3 talviturkista, kun roikuin kauhuissani laiturin portaissa. Uin viimeksi 10 vuotta sitten, joten täytyy sitten kenties ensi kuussa yrittää uudestaan, jos vedet olisi inasen lämpimämpiä.

Ehdin vain pikameikkaamaan ja enkä kerennyt koskemaan tukkaani, takajeejee lepatti vaan tuulessa menemään, how nice.

Sitten vielä pari normaalimpaa kuvaa meistä...

Epäonnistunut Immortal-poseeraus, ei kerennyt naama mukaan ja kalsarit meinasi vilkkua.

Maailman komein avomieheni.

Shuudelmia!

Huomenna (tänään) onkin sitten töitä taas ja paluu arkeen. Joudun menemään ensi viikoksi ja koko heinäkuun ajaksi eri paikkaan töihin, kun oma työpaikka jäi lomailemaan. Samaa työtä kyllä, mutta hieman jänskättää, että kuinkahan eri tavalla asiat tehdään muualla ja osaako sitä kuinka vilkkaasti sopeutua. Toivottavasti kuitenkin kaikki sujuu hyvinnii! En stressaa liikaa, ei meillä kuitenkaan ole mitään turhan tarkkaa aikataulua ja suunniteltuja tapahtumia.

Toivottavasti muillakin meni juhannus leppoisasti. Ja kuulin huhua, että ensi viikolla (tällä viikolla) tulee hellettä, eli saa nauttia kesäöistä! Supermegalove, kesäyöt on parasta, jos pysyy lämpö siinä yli +20 yöaikaankin.

PUSMOI :* ja nauttikaa!

Silmämunia, teepusseja ja helteenkaipuu.

Diagnosis: zombified!

Olen löytänyt noin miljoona ja viisi uutta kauneustuotetta kauppojen hyllyiltä, lukenut arvosteluja ja ihastunut jo etukäteen useisiin mössöihin. Kuitenkin persaukisuus ehkäisee shoppailua ja onneksi silmämunassakin asuu zombie, niin ei kannata meikata. Mutta kun olisi kaikkea uutta ja kivaa kokeiltavaa! Ja yritän myös kasvattaa ilmekarvojani paksummiksi, vaikka niitä kasvaakin kolme karvaa siellä ja toiset täällä. Tekisi oikeastaan mieli ajella ne kokonaan pois, mutta olen sen tehnyt niin useasti enkä koskaan nauti siitäkään älyttömästi, että ei. Juuei. Eikö?

Kasvattelin kynnetkin pitkiksi ja kauniiksi sapattivapaalla, kun ei tarvinnut niin kauheasti läträtä käsidesiä tai nostella painavia asioita. Mutta sitten nopeiten kasvava oikean peukaloni kynsi napsahti ja pahasti napsahtikin. Jäi hillumaan sellaiset melkein 3cm ja katkesi liian alhaalta, tuli sellainen "lol apua" -hetki, koska normaalisti vaan sitten leikkaan kaikki kynnet lyhyiksi, mutta eihän sitä voinut vaan repäistä. Olisi lähtenyt nahat ja vereslihatkin mukana. Muistin, että olin kuullut sanan teepussi joskus liittyen kynsien paikkaamiseen. Geelaamisia tai muitakaan en harrasta, joten äkkiä google ja youtube ojoon, että muistelisi sitä teepussi-asiaa. Teepussi-asia pelasti hetkellisesti, vaikka olinkin hukannut kynsiliimani jonnekin ja jouduin vähän soveltamaan. Taktiikka toimii, jos raaskii leikata kynttä kuitenkin sen verran, ettei se ota osumaa ja ettei se taivu enää mihinkään suuntaan.

Teepussipaikkaus kynsiin toimii niin, että poistaa lakan kynnestä, jos lakkaa siinä sattuu olemaan. Sitten hellästi hioo viilalla siitä halkeaman päältä. Sen jälkeen tarvitaan tyhjä teepussi, kynsiliimaa, sakset ja jotain lakkaa. Itseltä uupui tosiaan kynsiliima, joten sen sijasta käytin vain kirkasta kynsilakkaa.

Pienen viilaamisen jälkeen laittaa liimaa siihen halkeaman kohtaan ja asettaa siihen pienen palan teepussia, jonka painelee siihen kiinni. Odottelee kuivahtamista, jonka jälkeen uusi kerros liimaa ja taas teepussia. Tekee tätä muutaman kerran, että varmasti pysyy. Tämän jälkeen voi hellästi vielä viilata sitä teepussipaikkaa, että kun lakkaa kynnen, niin ei näy hulluja klönttejä.

... Tadaa! Sen pitäisi kestää siinä hetken aikaa ja jos tuntuu, että alkaa rispaantumaan, niin tekee uudestaan. Tällä voi pelastaa kynnen muutamiksi viikoiksi, jos tosiaan repeää liian alhaalta tai on niin tarkka kynsistään, ettei halua niitä leikata. Itse en ole tarkka, mutta tosiaan onnistun aina ekana riepaisemaan peukalonkynnen ja yleensä vielä oikeasta kädestä, sitten se alkaa sivulta repeytymään. Nyt vaan olin onnistunut liian alhaalta sen riepomaan. Paikkaus tuskin kestää hirmuisen kauan, jos kynsi on pitkä ja repeämä alhaalla, koska sitten jos kynsi taipuu askareissa, niin se koko ajan häiritsee sitä paikkausta. Itse leikkasin peukalon kynnet lyhyiksi ja paikkaus toimii buenosti, ainakin tähän mennessä toiminut!

Bad hair day every day.

Olen kärsinyt vähän tukkakriisistä, mutta en tee tukalleni mitään. Tietteks sen tunteen, kun tukka on ollut kohtuullisen siistin näköinen ja lyhyehkö, mutta sitten alkaa kasvamaan sellaiset hulvattomat MacGyverit niskaan? Niin ja unohtamatta korvien edessä kihartuvia juutalaishaivenia. Mietin, että vetäisikö tukan polkaksi, koska sellaisen haluaisin, mutta tukka ei ole edestä vielä tarpeeksi pitkä. Ja kesällä olisi ehkä kiva, että saa askarreltua niskavilloja vähän pois sieltä hikoamasta, niin tukka rehottakoon nyt sitten minkä ehtii. Siihen saa sentään pikkuponnarin, joka näyttää säälittävälle. Ja menee myös kivoille kierteille tukka, kun hiukseni on laineikkaat eikä piikkisuorat. Tulee sellaiset oikein nätit enkelitakatukkakiehkurat, jos ei laita mitään kumilenksua niskaan...
Ajattelin ostaa joku päivä kissojen/koirien biotiinia apteekista ja mussuttaa sitä muutaman kuukauden, että tukka kasvaisi nopeammin. Se auttaa myös ihoon ja kynsiin, joskus aikaisemminkin olen sellaisen kuurin vetänyt ja se oikiasti toimii! Tulokset ei tosin näy heti, mutta parin kuukauden kuluttua huomaa, että kyllä se tukka alkaa kasvamaan. Ja eläinten biotiini on edullisempaa kuin ne ihmisten valmisteet ja sisältää enemmän biotiiniakin.
Kokeilin myös tukkaani kookosöljyä, mutta en huomannut sen vaikuttavan mitenkään erityisen hienosti, vaikka nukuin öljyt latvoissa. Muut väittää, että se toimii, mutta ehkä se tarvii hieman erilaisen lähestymistavan? Ei varmaan saisi pestä sitä lainkaan pois, mutta olisi hitusen nahkeata olla öljyt hiuksissa lörtsöttämässä.

Makkarajänikset.

Siinä vähän kesämeininkejä. Keli oli taannoin ihana! Sisällä on taasen kamalaa helteellä, kun ei meillä Suomessa harrasteta kunnon ilmastointeja asumuksissa. Pitäisi törsätä varmaan rahaa jonkin verran, että saisi viilentimen ja kosteuttimen. Tai sitten pitäisi kykkiä kaikki aika pihalla, että ilma vaihtuu eikä tule olo, että asuisi hikisesti sukellusveneessä. Mutta lämmin saa minut päiväuneliaaksi, eli jos mahdollista, niin vietän siestaa pedissä. Siihen viereen kun saisi viilentimiä, niin ach! Nyt sitten taas suomalaisittain saadaan nauttia sateesta ja vilunväreistä, mutta ehkä se lämmin ilma saapuu kohta takaisin.

Hehkutan vielä sen verran, että allekirjoitin maanantaina oppisopimuspaperit ja olen nyt virallisesti vihdoinkin oppisopimus...lainen! Kesä kuluu siis töissä, mutta toivon mukaan on aikaa fiilistelläkin sitten tarpeeksi. Mutta ei siinä, oikeasti tykkään töistäni ja sain vielä jäädä samaan paikkaan missä olinkin, eli palasin ketterästi tuttuun arkeen.

PS. Postaustaukoa olikin jonkin aikaa, pitää kerätä kokemuksia kasaan ja postata pian uudestaan, kun ei nyt sitten tietty jaksanut kaikkea pölpöttää kerralla.

PUSMOI :*

Kalajuttuja.

Käytiin partnerin kanssa onkimassa. Matoja metsästin salaisesta matoapajasta isän kanssa urhoollisesti hyttysiä uhmaten. Ensin hyttysiä oli vain yksi, mutta se meni kertomaan kavereilleen, eli naamassani oli hienoja paukamia puoli tusinaa. Ja ne iski ihan joka paikkaan! Matojakaan ei vielä ollut suuria määriä, kun on vasta alkukesä. Mutta saimme sentään muutamia, jotta pääsisin metsästämään iltapalani aivan itse.



Kun saavuttiin kalastelemaan, niin vieressä oli nuoria pojankloppeja kehumassa, että kahtokaas mikä kala! Ne oli saaneet jonkun yli kiloisen minkäliekampelan siitä ongittua. Tietty oltiin ihan innoissamme, että hei, täältä saattaakin saaha kalaa. Ensimmäinen kalamme olikin sellainen kahden gramman kolmipiikki ja niitä sain varmaan tusinan, joskus kaksikin kerralla. Ne ei edes jääneet koukkuun kiinni, mutta roikkuivat madossa :D Me lähinnä siis ruokittiin kaloja.

Kun vaihdoimme paikkaa, niin noukin monta särkeä tai sen saman särkikalan useaan otteeseen. Niistä olisi saanut juhla-aterian, mutta partneri sanoi ettei niitä voi syödä. Miksei särkiä syödä? Maistuuko ne huonolle? Ja sitten ongin lisää kolmipiikkejä. Partneri sai melkein ahvenen. Kun se mököttäen huono-onnisena onkijana hengaili laiturilla, niin koho yllättäen upposi kokonaan ja joku monsterikala iski! Harmi vaan, että kuului vuan naps ja koukku lähti siinä samalla. Mutta se varmaan oli joku huisi purjekala, haikala tai valashai, joka kävi sen koukun viemässä!

Ylpeänä!

Oli se onkiminen kuitenkin minusta mukavaa, partnerilla oli vähän romantisoitu kuva kalastamisesta, kun se viimeksi lapsuudessaan kävi kalassa. Ja silloin sen vaari avitti salaa tai vähemmän salaa, kun sen vaari laittoi tiettyyn paikkaan kaloille ruoat ja sitten passitti lapsenlapset siihen kohtaan onkimaan. Sieltähän sitten tuli vonkaletta. Ja tällä tavalla partneri voitti aina veljensä kanssa lasten kalastuskisat, vaikka ei olisi saanut tehdä niin ja vaikka vaari teki tämän salaa kertomatta pojille :D Itse taas kökin joskus ilman koukkuakin ongella, eli mato vaan solmulla naruun kiinni ja ruokin niitä kaloja. Joskus kun jossain vesilandiassa olisi ollut mahdollisuus onkia itse sellainen 10 kilon lohi, niin sanoin etten halua, koska totta kai saan sen ongittua sieltä altaasta! Ei haastetta, eli ei kelvannut.

Partneri kaahaa karkuun, koska kalat saakeli.

Lähdimme siis hakemaan pizzaa, koska emme saaneetkaan kalaa iltapalaksi. Pitää kokeilla joskus uudestaan. Kenties vaikka anoppilan lähettyvillä olisi joku lätäkkö, josta saisi ahvenia? Tai sitten pitää tutustua paremmin kalojen elämäntyyliin, että tietää mistä niitä kannattaa onkia ja mihin aikaan kesästä. Ja keksin tavoitteen kesälle: aion poseerata mahdollisimman usein Immortal-tyylillä eri paikoissa!



Laitetaans loppuun vielä pari maisemakuvaa ja pari normaalimpaa kuvaa. Sitten olen puhunut!

Raittiinilmanmyrkytys ja uneliaisuus.

PUSMOI ja nauttikaa kesäpäivistä :*