Elvistelemässä.

Tyylisuuntaus, en oikein tiedä mikä se on. Minua viehättää monet asiat. Mutta jos jaksaisi pysytellä yhdessä tyylissä, niin onhan niitä muutama suosikki, josta voisin valita jonkun. Rockabilly ja pin-up on ollut aina lähellä sydäntä, mutta olen kuitenkin vähän liian mukavuudenhaluinen ollakseni joka päivä hieno nainen. Toisaalta sen voisi toteuttaa helpomminkin ja farkkujen kanssa, mutta poukkoilen erilaisten vaatetusten välillä jämähtämättä yhteen asiaan. Minua viehättää myös psychobilly, josta sitten voikin kierähtää perus rokkarityyliin, josta voi pyöriä swag-asioihin. Määrittelen swagin sillä, että näkee jotain törkeätä, räikeätä ja melkein kamalaa, mutta se onkin sitten oikeastaan hullun makeata! Sitten tietty se perinteisin tyyli, eli ihan vaan tavis, jota toteutan suurimman osan aikaa.

Yhtenä päivänä tuli sellainen olo, että laitanpa uudenvanhan kellohameen, kietaisen mummolta saadun silkkihuivin tukkaan ja taistelen aikani kuluksi partnerinkin tukan tötterölle.

... Niin.

Partnerille ei sovi yhtään tötterötukka, mutta ei se mitään. Ei se muutenkaan ole vielä lämmennyt baseball-takeille tai Fonzie-tyylille, vaikka tasaisin väliajoin ihan vähän vaan vihjaan.

PUSMOI :*

Suomalaisuuksia!

Sapattivapaat saa meikän laiskaksi ja omituiseksi, mutta minkäs teet. Kun ei voi kuin odotella, niin se kans kiukuttaa ja stressaa, kun ei yhtään tiedä mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu. Oletettavasti pääsen oppisopimuksella opiskelemaan, mutta jösses, että päätökseen menee aikaa! Käsitykseni mukaan sen piti alkaa toukokuun alussa, mutta katsoo nyt, että pystynkö aloittamaan sitä edes kesäkuun alussa... Yritän nauttia sapattivapaasta ja olen nauttinutkin sinänsä, mutta taustalla hyrrää tuo epätietoisuuden stressi.

Heke 16-vuotiaana.

Meidän piti partnerin kanssa yhtenä iltana olla ahkeria. Eli lopulta partneri penkoi laatikoita etsiessään piuhaa pelikonsoliin ja löydettiin kaikkia aarteita. Löytyi minun "mallikuvat" vuodelta nakki, melkein kymmenen vuotta sitten otettuja. Katsoin, että onpas minulle tehty ruma tukka niihin ja jouduin meikkaamaankin rumasti, mutta onhan niitä hauska katsoa tällein vuosien jälkeen. Ja piuhakin lopulta löytyi, kun olimme tutkineet aarteita ja sitten otimme ojoon Nintendo 64:n ja siihen Marion. Muisteltiin, että ai että se oli hieno ja hyvä peli silloin 17 vuotta sitten! No ei se ollut enää kovin hieno, ohjaus oli törkyisen kamala ja se kamera ei pysynyt yhtään messissä. Ehkä pysymme Super Mario Galaxyissä, jotka on vähän sama asia, mutta ohjaus toimii vilkkaasti ja hyvin kuin jäniksien suolisto.



Tämän jälkeen patistin partneria penkomaan tanssimaton esille sekä lataamaan Stepmanian. Muistan, kun se oli maailman suurin hitti illanviettäjäisissä silloin 10 vuotta sitten! Ja edelleen toimii, tanssittiin (meikäläinen aika kehnosti) sitä vaikka kuinka kauan ja uhkasin, että nyt joka ilta tanssin tunnin sen kanssa, koska hiki lentää ja haluan oppia uudestaan tämän täysin turhan taidon. Ja siihen oli toki uusia kappaleitakin tanssittavaksi, jopa sellaisia mitkä tiedän, niin kyllähän tuollaisen kanssa viettää aikaa vahingossa vaikka tuntikausia. Jos ei muu viihdytä niin se, että se koko toiminta näyttää niin vatipäiselle kauempaa katsottuna, ettei voi muuta kuin naureskella... :D
Joskus partneri oli kuulemma aika hyväkin tanssimattojen kanssa, mutta minä en ole koskaan ollut mikään maailman lahjakkain. Joskus ollaan vuosi ja pari sitten Linnanmäellä pari kertaa kokeiltu noita tanssipelejä, mutta hyvin vähälle on jäänyt pomppiminen. Sitten kun osaan hahmottaa tanssimaton jaloissani, niin haluaisin kyllä ehdottomasti Xboxin ja Kinectin, koska siitä vasta riemu repeääkin! Meillä on kaikki muut konsolit paitsi juuri se Xbox, joten en ole saanut vispata Kinectillä kuin kerran vuoteen kaverin luona. Tasapainoni ja koordinaatiokykyni on samalla tasolla kuin 8kk:n ikäisellä ihmislapsella, joten voin vaan kuvitella kuinka hauskaa oliskaan joutua vispaamaan käsiä ja pyllyä samalla, kun yrittää saada jalat menemään tahdissa...



Oli siis aikalailla fiilistelyjen iltamat, urhoollisesti join kans hullut perseet Stowford Pressillä, kun löysin kaupasta lähes alkoholittoman version ja AH se on niin hyvää! Onneksi saa alkoholittomanakin, koska kaikki maistuu tosi huikealle lasipullosta ja en tosiaan juo alkoholia. Paitsi tuollaisia määriä, mutta kaupan simassakin taitaa olla enemmän voltteja. Tiedän nyt, että mitä haluan saunajuomakseni kerran viikossa <3



Tapahtumia kans olisi ja olisi ollut, mutta miksi aina kaikki tapahtuu samana päivänä? Samana päivänä olisi Helsingissä Ravintolapäivä, jossa jokainen voi perustaa oman ravintolakojunsa. Ja sitten samalla hetkellä olisi ollut ZombieWalk. Mutta lupauduin katsomaan partnerin kanssa jääkiekkoa, koska sieltä tuli Suomi-Ruotsi ja ei me lätkää katsota muuten koskaan. Oikeastaan minen ole innostunut edes mistään lätkän finaaleista, mutta parhaani yritän ja koitan olla suomalainen! Aikuiset miehet kaahaa pyöreähkössä kehässä jäällä sutimassa ja yrittää saada kumista juttua verkkoon, sitten muut aikuiset huutaa ja hurraa niille. Ja meidän lätkän katsominen sujui niinkin hyvin, että todettiin ekan erän aikana, ettei tuosta tule mittään ja mentiin päiväunille.
... En selkeästi ymmärrä urheilua. Formuloistakin olen sitä mieltä, että ihmiset istuu siellä perseelteen ja ajelee hullua kyytiä amisrinkiä, mäkihypyssä lennellään kirkkaan värisissä trikoissa ja koko onnistuminen riippuu tuulensuunnasta, hiihtäminen on kans turhan näköistä jne. Ainoat urheilut mitä katson on niitä, joissa joutuu pelkäämään loukkaantumisia :D Telinevoimistelut, uimahypyt ja se hullu jääkelkkailu on ihan kiehtovia! Jalkapalloakin katselin yksi kesä, mutta satuinkin katsomaan jonkun huisin matsin, koska se jaksoi viihdyttää.

Ja yritin olla niin suomalainen myös, että katsottiin Euroviisuja. Se on vähän kuin kakan musiikin festivaalit, jotka tulee telkkarista ja kaikki katsoo ne joka vuosi innoissaan, vaikka ei siitä ikinä mitään iloa saa. Katsottiin ainakin kolmannella silmällä puoliksi viisut, mutta kyllä se vaatii jo yritystä, että jaksaa niin kauan kuunnella niitä piisejä. Tulin siihen tulokseen, että en kyllä jaksa olla suomalainen ja seurata viisuja tai jääkiekkoa. Riitti ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi taas! Mutta ainakin oli mukana tässä suuressa yhteishengessä, joka valtasi Suomen. Yleinen katkeruus ja muka-yllättyneisyys siitä, ettei me pärjätä maailmalla. Onhan se tavallaan hienoa, että maalla on näitä yhteisiä harrastuksia, mutta meikästä ne on vaan vähän yliarvostettuja.

Mutta mikäs tässä, paljon tullut fiilisteltyä asioita sen lisäksi, että olen laiskistunut. Suunnitelmissa olisi kenties Viron reissu ja ehkä kans Ruotsin reissu. Katsoo nyt mitä saa aikaiseksi, molemmat kiehtoisi, mutta onhan siinä aina oma rumbansa. Ja se, että inhoan laivoja yli kaiken :D Jos joutuu nukkumaan laivassa, niin se on ehkä kauheinta, kun se ilmastointi kohisee päässä vielä parin päivänkin jälkeen ja joutuu heräilemään klo 04 aikaan kuuntelemaan kanssamatkustajien kekkeröintejä. Mutta jos olen uljas, niin mikä ettei!

Loppuun vielä kaikista uljain Ewok!:



PUSMOI :*

Pämpster bileet!

Kun muutama vuosi sitten yritin viimeksi saada aikaiseksi sen verran sinisiä hamstereita, että olisi kotona saanut pitää niitä, niin ei mennyt kuin strömsössä. Nyt sitten ostin muutaman hamsterin joilla voin sitten kasvattaa pari pesuetta, että voin pitää kotonani aina muutamia hamstereita, jotka on juuri sen näköisiä mistä itse pidän. Tai ainakin "oikean värisiä".

... Ja ihan hamsterittomille tavistallaajille selvennettynä, että suosikkilajikkeeni hamstereista on laumassa viihtyvä venäjänkääpiöhamsteri campbelli ja niissä sininen väri, joka on sukua mustalle ja dovelle värille. Meillä on nyt sininen umbrous naaras, dove naaras, sininen plaikukas naaras sekä musta uros noin jalostuskäyttöä ajatellen. Ja bonuksena tuli vielä yksi musta umbrous naaras asumaan yhden vanhan sinisen uroksen kanssa, tuskin tekevät mitään lapsia, mutta saavat seuraa toisistaan. Eli väriskaalana pitäisin siitä, jos kotona olisi sinistä (eli kylmä harmaansävy), mustaa, dovea (kylmä vaalea ruskeansävy) ja toki näiden sisarusvärejä, joita on sitten vielä lisää. Tavoitteena ei ole pitää sataa hamsteria kotona, sellainen 3-10 olisi ihan ok, mutta katsoo nyt, jos puskee päälle joku hifistelevämpi tavoite niiden kanssa, johon vaaditaan jalostuseläimiä enemmän kuin kaksi. Partneri onneksi sallii hassut harrastukseni, se ristitsi jo suosikikseen pikkuisen sinilaikukkaan hamsterin :D

Musta uros.

Pullea dove naaras.

Sininen umbrous naaras.

Musta umbrous naaras.

Vanhapari.

Sininen laikukas naaras.

(Tämä on niin tätä, että kun kerran mukamas kasvatti hamstereita pari pesuetta ja päätyi siihen tulokseen, että ne on pölhöjä lemmikkejä, niin silti ne tuntuu AINA palaavan meille! Viimeksi tosin halusin kunniaa vaan pet-luokassa maailman leppoisimmilla hamstereilla, voisi pitää sen nytkin tavoitteena, jos ikinä jaksaa näyttelyihin raahautua.)

Siinä olikin sitten hamsteriasiaa, joka kaikkia varmasti vietävästi kiinnostaa. Mutta koska blogini on vaan minun blogi, niin sisältö saattaa vaihdella huomattavasti. En ole koskaan jaksanut tehdä erikseen blogeja eri "elämilleni", joten kaikki ovat samassa. Kannattaa skippailla eläinjutut, jos ne eivät vaan kiinnosta. Kyllä varmaan kohta taas kerron jostain meikkaamisista tai kynsienlakkuusta :D

...

Voisin vielä kertoa tarinan yhdestä hamsterista, joka on asustellut meillä nyt jo jonkin aikaa, mutta josta en ole vielä tainnut mainitakaan.


Talvella seurasin sivusta tilannetta, jossa oli löydetty syyrialainen hamsteri kaupan parkkipaikalta pakkasesta. Se oli jätetty sinne pahvilootan kanssa ja sen bongasi sitten lopulta hamsterin haistanut koira, jonka omistaja poimi otuksen talteen ja kiikutti kotiinsa. Kuitenkaan ei voinut sitä siellä kotona pitää ja hamsteri kulki samana iltana tuttuni luokse, jossa otus sai sitten asunnokseen herppi-härpäkkeistä muoviboksin ja somisteita. Siinä sitten oli mietintää, että minne se hamsteri tungetaan tuttavan harrastaessa allergiaa ja sanoin, että senkus tuuppaa sen tänne, kun minulla on täällä kuitenkin hamstereita, niiden asumuksia, tarvikkeita ja sopivaa ruokaa. Miittasimme sitten tuttuni kanssa ja hamsteri siirtyi meille.

Ensimmäinen ihmetys oli se, että hamsteri oli hyvässä kunnossa. Iäksi veikkasin nuorta aikuista, eli sellaiset 5-6kk ja siltä löytyi pallit. Mitään fyysistä vikaa ei hamsterissa ollut, ihmettelin vaan, että miten joku ruokkii ja hoitaa hyvin eläintä, jonka sitten jättääkin pakkaseen... Hamsteri sai täällä sitten asumuksen ja ruokaa, hyvin vilkkaasti touhusi ja nukkui somasti. Hyvin aktiivinen nuori hamsteri, joka on niinkin toimelias, että täytyykin ostaa sille juoksulautanen ja kehittää sille paljon tekemistä, kun se meinaa muuten alkaa kapinoimaan. Ihan normaali nuori hamsteri siis!

Tätä naamaa luultiin ensin rotaksi, kun se bongattiin ja yritettiin tunnistaa lajiketta, mutta sille on tainnut tulla vähän pyöreyttä poskiin!

Noissahan on yleensä se kaksi viikkoa omistajalla aikaa huudella lemmikkinsä perään. En tiedä mitä kautta ja minne löytäjä sitten infosi eteen päin tästä löydöstään, mutta olin kans varautunut siihen, että jotain alkaa kaduttamaan se hylkäys ja tulee puhelu. Mutta eipä mitään kuulunut mistään suunnasta, joka ei sinänsä ollut yllättävää. Nyt sitten hamsteri elelee meillä loppuikänsä, toivottavasti terveenä ja pitkäikäisenä. Partneri huomasikin heti, että otuksella on naamassa corpse -maskit kuviona, eli hamsteri kastettiin Frost Skalle Pihpöseksi. Nyt itseäkin sitten huvittaa, kun katson sen pientä black metal -nassua kuikuilemassa, kun hamstereilla on suu muutenkin niin alla päin luonnostaan... :D



Mutta todella rumaa ja epäinhimillistä hylätä mitään eläintä, kun kuitenkin on internet pullollaan foorumeita ja palstoja, missä voi antaa vaikka ilmaiseksi lemmikkejä. Näitä sattuu ja tapahtuu aina välillä, joskus joku on jättänyt rottansa metsään ja joskus pieneläimiä on löytynyt roskiskatoksistakin. Jotkut asumuksissaan ja jotkut ilman. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyy ajattelemaan lemmikkiensä kanssa, että "poissa silmistä, poissa mielestä" -tyylillä. Eikö näitä ihmisiä yhtään pistele omatunnossa, kun jättävät lemmikkinsä nääntymään tai jäätymään tuonne pihalle? Silkkaa laiskuutta ja pahuutta tehdä niin, koska kuitenkin on niin paljon helppoja mahdollisuuksia etsiä lemmikeille uusi koti. Jos minultakin olisi kysytty, että voinko ottaa itselleni hamsterin, kun tilanne on nyt huono eikä sitä voi enää hoitaa, niin toki. On omistajan vastuulla etsiä lemmikilleen uusi koti, en ymmärrä mitä niin vaikeaa voi siinä vastuussa olla!

Tekisi mieli läpsiä vähän näitä ihmisiä, jotka ei ota vastuuta lemmikeistään ja kohtelee niitä kuin roskaa. Mutta onneksi Frostillakin oli onni matkassa, että se löydettiin, vaikka se joutuikin varmaan kyyhöttämään talvisäässä jonkin aikaa. Ja sekin onni, että löytämisen jälkeen se otettiin mukaan ja sille etsiskeltiin aktiivisesti paikkaa minne se voi mennä. Kaiketi se on nyt ihan onnellinen, kun lupasin sille, ettei sen tarvi enää koskaan joutua pihalle yksinänsä ja syököön itsensä erittäin pulleaksi. Saa nyt viettää hamsterin elämää kaikessa rauhassa ja minullekin se on nyt tavallaan "uusi juttu", kun itse omistin syyrialaisia viimeksi kymmenen vuotta sitten. Hauska sen tekemisiä on seurailla ja olen tosi tykästynyt.

Terveisiä Frostilta kaikille ja olkoon tämä surullinen tarina onnekkaalla käänteellä muistutus kaikille, että huolehtikaa lemmikeistänne ja jos ette siihen kykene, niin etsikää niille uusi koti.

PUSMOI ja hyvää kesän odotusta! :*

Musiikkia ja hanstereita.

Bubuterveiset! :*

Yleensä en tee mitään jännää, nyt sitten olen tehnyt pikkasen jotain LÄHES jännää!

Kokonaistorstaina (helatorstaina) menin keskustaan suuren kassin kera, jotta pääsen laittamaan partneria niiden bändin keikalle. Saavuin sopivasti Gloriaan soundcheckin aikana ja sitten olikin hitusen pakkelointia, jännäämistä ja innostusta ilmassa. Tosi hyvin Jenlayn veti ensimmäisen keikkansa ns. oikeassa keikkapaikassa Plunklockin lämppärinä! Miksaukset nyt oli vähän mitä oli, mutta siitä ei voi bändiä syyttää. Ja sain videolle saakka sen, kun partneri viskoi rumpukapulan kesken biisin voltilla ilmaan, mutta koko erhettä ei meinannut edes huomata. Ainoastaan jälkikäteen katsoessa nauratti, kun kapula vaan lentelee, onneksi ei naamaan sentään :D Pitää selkeästi vetää niin vauhdilla, ettei soittovälineet aina ihan pysy perässä!

Go Jenlayn Go!

Ja siellä ständillä oli myynnissä Jenlaynin EP kohtuullisella hinnalla ja oletettiin, että ehkä niitä myydään joku 20-30kpl, jos lykky suo. Mutta niitä menikin sitten yli 50kpl! Todella paljon siis, eli ihmiset varmaan tykkäsi kovin. Kuitenkin bändi on uusi ja vieras, mutta sillekin löytyi sitten kuuntelijoita niistä, jotka kenties tulivat vain Plunklockia katsomaan. Osa tuli kyllä sinne ihan Jenlayninkin takia, joka on vielä huisimpaa. Katseltiin myös toki Plunklockin keikka läpi ja otettiin tanssiaskelia, ne veti suurella energialla ja hullua kyytiä. Sellaisia bändejä katselee mielellään, ihan sama kuinka kaukana bändi olisi omasta musamausta, mutta energia tarttuu. En itse ole mitenkään erikoisen innostunut japanialaisesta visual -musiikista, mutta se uppoaa, jos se tarjotaan hyvin. Kaikki varmaan uppoaisi, paitsi trance.

Partneri lajittelemassa ja nimmaroimassa.

Mutta kuten sanottu, olen ylpeä partnerista ja sen bändistä, että ne sai soittaa Gloriassa ja kaikilla vissiin oli mukavaa! Vaikken olekaan ykkösfani, niin hyvä, jos joku muu on :D Ja taitaa ollakin!

Partneri lähti sitten viikonloppuna anoppilaan, tai no siis vanhempiensa luokse, kun uhkasivat grillailla ja viettää kivaa äitienpäivän kunniaksi. Olisin kernaasti mennyt mukaan, mutta uhkasin tehdä jotain vielä jännempää... not. Menin sunnuntaina Vantaalle hamsterinäyttelyyn! Olin joskus kymmenen vuotta sitten niissä tiiviisti, joskus silloin kun ikää oli 13-15 vuotta. En tiedä miten aikoinaan löysin tieni hamstereiden pariin, koska onhan se normaalia, että lapselle on lemmikkejä, mutta näyttelyharrastus oli myös kivaa niiden kanssa. Asiat sujuu hieman samalla tavalla kuin koiranäyttelyissä, eli on tuomarit, saa lappuja, saa ruusukkeita. Ainoastaan se ero, että hamstereiden ei tarvitse kävellä hihnassa ympyrää siellä.

Menin siis pitkästä aikaa katsomaan, kun aikuiset ihmiset kisailee hamstereillaan. Oikeasti menin paikanpäälle sen takia, että sinne tuli eräs ruotsalainen kasvattaja, jolta olin varannut muutaman hamsterin, kun täältä Suomesta ei saa tietynlaisia. Olen sen verran nirso ja snobi, että haluan tiettyjä värejä ja toki siitä lajikkeesta, josta niitä värejä ei vaan meinaa irrota. Oli oikeastaan kiva pyörähtää näyttelyssä, sillä kasvattajan kanssa jäimme juoruilemaan pitkäksi aikaa ja puhuimme yhdestä saksalaisesta kasvattajasta, jolla on hienoja hamstereita. Tämä ruotsalainen lupasi, että jos ja kun on yhteydessä siihen saksalaiseen kasvattajaan, niin diilaa toki minulle lisää hamstereita. Ja tapasin yhden kaverin kans näyttelyssä, herppipuolen kavereita kylläkin ja sainkin sitten kotiinkuljetuksen ja oli kiva juoruilla pitkästä aikaa!

Tuossa taannoin ennen kuin oli kesä me olimme partnerin ja koirien kanssa ulkona, sattui olemaan kamerakin mukana. Luulin, että saatiin jotain asiallisia kuvia, mutta olin hyvin väärässä... Kruunasin kuvat vielä törkyisimmällä photoshoppauksella minkä keksin.

Dii ei ole messissä ja Ewok... Ewok tekee mitä!?

Partnerikin yritti olla pack leader, mutta Diitä ei vieläkään kiinnosta ja tälle kuvalle nauroin ties kuinka kauan, koska Ewok herranen aika!

Ketään ei kuristettu hengiltä kuvauksissa, taisi vaan Dii nähdä toisen koiran ja tietty oli ihan menossa moikkaamaan, jolloin kuvatuksi tuli... tämmönen.

Vaihdoin kuvat mustavalkeiksi, että näyttäisivät asiallisemmilta...

... Mutta sillä hetkellä kun koirat osaa, niin meikä ei.

Onneksi on tullut kuitenkin melkein KESÄ ja ulos mennessä ei tarvitse enää pakkautua talvitakkiin. Huomasin kyllä, että tulee kriisi, kun ei voi käyttää enää pipoa. Talvella pipo oli aina päässä ja kun oli bad hair day, niin eikuvvaa pipo päähän. Nyt sitten en tiedä mitä teen, kun iskee sellainen hurja bad hair day, löysin onneksi kyllä yhden glitterlippiksen hattuhyllyltä penkoessani tukka pystyssä pelastavaa enkeliä. Mutta huomasin senkin, että saan tukkani pienelle ponnarille jo, joten siinä onkin vallan hyvä takatukkakin kasvamassa. Nyt en vaan sitten osaa päättää, että annanko sen rehottaa takiksineen päivineen vai laitanko jossain vaiheessa kesää ne niskavillat katki ja vetäisen polkkatukan. Joku saa päättää puolestani, sillä aina ne omat ideat ei ole maailman parhaimpia... Varsinkaan, kun haaveksin uudestaan sivusiilistä, joka oli viime kesänä!

PUSMOI nyt ja nauttikaa kesästä, joka hiipii hissukseen pian kohta jee :*

Hirmuliskojen maihinnousu.

Jos joku jaksoi katsella edellisen postauksen videon, niin tässä pari kuvaa vielä meikkaamisista, jotka jaksoin vasta taannoin uppailla:





Ja todellakin, minun pitäisi kenties joskus pestä ja kammata peruukit, koska tuonkin noukin vaan hattuhyllyltä, jossa se on pyörinyt kuukausia pipojen seassa... Ugh.

Olen yrittänyt saada inspiraatiota meikkaamiseen, nyt kun on hetkellisesti aikaakin maalata naamaansa turhan railakkaasti. On ollut kivaa taas kokeilla uusia ja vanhoja asioita naaman kanssa, sekä törsätä aikaansa sellaisiin turhanpäiväisyyksiin. Olen myös tällä viikolla ottanut testiin erilaisia kotiniksejä kasvojen hoidossa, kun netti on niitä pullollaan. Kokeilin jo murskata kasan aspiriineja jauheeksi ja sekoittaa veteen, en pitäisi auttaa finnien kanssa railakkaasti. Hankala sanoa yhden kerran perusteella, että auttaako ja sekin vielä, etten tiedä mikä kaikista konsteista sitten auttaa. Nyt naama on jo rauhoittunut melkoisesti siitä mitä se oli viikko sitten, kai jotain teen oikein? Ostin vihreää teetäkin ihan sitä varten, että saan tehtyä siitä kasvonaamion luomuhunajan kera. Ja olen uskollisesti kaksi kertaa päivässä puhdistanut naaman kaikessa rauhassa perinpohjaisesti The Face Shopin foameilla, repinyt nenästäni irti sysimustaa mustapäämaskia sekä rasvannut poskia lähes sopivasti. Huomasin, että vaikka olen ollut todella laiska pesemään edes meikkejä naamasta, niin on oikeastaan tosi rentouttavaa läträtä ja alkaa naamansa ystäväksi! Partnerikin saa tuta näitä kokeiluja, tungin senkin naamaan aspiriineja ja se oli vähän epäilevän oloinen. Olisihan se helppoa, jos olisi täydellinen iho ettei tarvitsisi edes vaivautua, mutta otetaan nyt ilo irti siitä, että joutuu vaivautumaan. Ja laitetaan vahinko kiertämään, jos sattuu olemaan puoliso liki.

Noin muuten maailmassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, olen tyytyväinen siihen, että Ewok on saanut Diistä sydänystävän ja nyt sitten salaa aina päästelen ne takapihalle rellestelemään. Ja Dii on maailman parhain, tulee surku, kun pitää se palauttaa omistajalle sitten ensi viikolla tai loppuviikosta. Tuokaa joku meille taas kiva harjis hoitoon, jookos?

Dii partnerin kainalossa feat. järkevä iPhonen appsi.

Olen myös järjestänyt enemmän aikaa iguaanilleni. Ihan siksi, että se on kesyyntynyt tässä hissukseen ja nyt alkaa olla jo tilanne niin hyvä, että se voi hengailla rentoutuneena seurassani. Viime kesänä meille hoitoon tullessaan se oli kiukkuinen sätky, mutta rauhallisella itsensä tyrkyttämisellä olen saanut aikaiseksi sen, että se nappaa ruoat jo lähes käsistä ja antaa rapsia itseään. Se nauttii siitä, kun kastelen käden ja hieroskelen siltä irtonahkaa pois. Ennen se myös oli joka tilanteessa heltta ojossa, mutta nyt ensimmäisten sätkyilyjen jälkeen rauhoittuu nopeasti eikä heltta ole tarpeen. Ei nämä kyllä mitään "nythetitänne" -lemmikkejä ole, koska iguaaneille on jo osalle iso askel sietää omistajansa läsnäoloa terraarion lähellä tai syödä ruokaa, kun omistaja on liki. Hissukseen hyvä tulee, vaikka kauheimpien tapauksien kohdalla saattaisinkin kannattaa sitä, että liskolta ei kysytä. 

Ei iguaani nauti siitä, kun sen ottaa pois terraariosta, koska se on sen reviiriä ja hän haluaa päättää itse menemisistään, mutta puhina kestää nykyään noin 30sec ja kuvatodisteitakin on siitä, että se rauhoittuu sitten sylissä. Mitään sylieläimiähän liskot ei yleensä ole, mutta noin iso lisko tarvitsee minusta sen verran itsetuntoa ja kesyyntymistä, että sitä voi aktivoida myös terran ulkopuolella. Ja iguaanit on salaa fiksujakin, eli rohkeus seikkailla olisi hieno asia. Ja syli on siitä kätevä, että se on liskon mielestä lämmin ja saa sitten lämmittää itseään omistajaa vasten. Tie herpin sydämeen käy lämmön kautta, jos joku ei vielä tätä tiennyt! 

Pojira tuli meille ongelmaliskona, eli oli niin aggressiivinen, ettei kuulemma voinut käsitellä eikä sen kanssa pystynyt oikein olemaan mitenkään päin. Minulle se oli vaan teini-ikäinen mutanttininjalisko, jolla oli känkkisvaihe elämässään. Pitkäikäisillä lemmikeillä on monilla teini-ikä, joku on ehkä kuullut siitäkin, että papukaijat on ihan karmeita teineinä. Ja osa koirista. Niin on liskotkin, voit kesyttää vauvaliskon ihanaksi ja sitten se muuttuukin yhtäkkiä monsteriksi ilman järkevää syytä. Aikuisena iguaanit voi olla todella leppoisia tapauksia, jos ovat tottuneet omistajaansa ja kasvaneet yli keskenkasvuisesta rehaamisesta. Siihen kasvamiseen vaan voi mennä kuukausia tai vuosia. Odotan innolla, että miten isoksi Pojira vielä uskaltaa kasvaa, kun se on edelleen vauva (ja varmaan minulle on aina vauva) ja jatkamme kesyyntymistä hyvällä fiiliksellä.

Ja haluan vielä ilmaista kauneuttani tällä kuvalla:



Huomenna partnerin bändillä on keikka Gloriassa, jonne saa tulla kaikki. Tai kaikkien täytyy tulla. Olen tosi ylpeä partnerista, että saavat tilaisuuden soittaa ns. oikeassa keikkapaikassa lämppärinä, varmaan hieno kokemus!
Jenlayn ei musiikillisesti välttämättä ole ihan meikän juttu, mutta kyllä niiden bändi kuulostaa hyvältä, sillä erotan kyllä laadun akanoista. Itse menen keikkumaan pöydän taakse ja yritän myydä tisseilläni niiden EP:tä. Oletettavasti näillä rusinoilla ei mitään myydä ja suurin osa asiakkaista on varmaan naisia, mutta sou not!

Muistakaa nauttia auringosta ja ihastella kukkasia, PUSMOI :*

Meikkivideo, joka ei ole Strömsöstä kotoisin.

Olen sen verran laiska ihminen, etten jaksa ajatella editoimisen hienouksia, kameran asettamisia, hienoja valaistuksia tai muutakaan järkevää. Istuin perseelteni viettämässä tylsää lauantaita ja pakkeloin naamani, mutta tällä kertaa kuvasin sen videolle. Kyllä, kuvauksen pitäisi olla HD ja sen pitäisi olla lähempänä naamaa, mutta näillä mennään, ensi kerralla ehkä paremmin. Ja sekin vielä, etten tiedä mitä iPad höpötti, kun pisti samaa jumputusta pariin kertaan surraamaan videoon, mutten todellakaan jaksanut alkaa enää muokkailemaan videota taustamusiikin takia. Arrrr!



Eli aika perus horomeikki, jossa turhan paljon varjostamisia ja tämä menisi melkein dragista. Huomasin myös sen, että kulmakarvani vaan ilmestyivät jostain, kun jäi väliin joku pätkä editoidessa... Mutta partneri itse asiassa muisti omistavansa pikkuisen tripodin ja jos keksin paremman meikkauspaikan kuin keittiön pöydän, niin saisi ehkä sihdattua hieman laadukkaammin nassua kameraa kohti. Mutta noin istuksin ja keikun keittiössä, pyörittelen vinhasti naamaani luonnonvalo vs. keinovalo ympäristössä (näyttääkin fiksulle nopeutettuna) ja nenäkin alkoi vuotamaan verta kesken kaiken, mutta sen sentään sensuroin pois. Kiitos flunssa <3

Mutta hyvää viikonlopun jatketta kaikille, PUSMOI :*