Meikän huudsit ja kesäasioita.

On ollut välillä vähän hikistä, mutta nautin kuitenkin siitä, että tuli vihdoinkin lämmintä. Olen ollut tyyliin villahousuissa aina, kun asteita on alle +22, joten on ollut sitten kiva, kun ulkona on uskaltanut liikkua jo jopa t-paitasilteen! Kesän ensimmäinen hikibussireissukin on koettuna, joten jea. Ja tällä viikolla siivottiin isäpapan kanssa ahkerasti mummolassa melkein koko huusholli. Siellä ei tosin kukaan sotke, mutta meni oma aikansa siihen, kun siirteli sellaisia epäkäytännöllisiä antiikkikalusteita.

Siivouksen jälkeinen railakkuus ja kola!

Viime viikon perjantaina Jerelle kokoontui sen bändiläisiä ja pari muutakin ihmistä illanistujaisiin. Muistin taas, ettei se sosialisointi nyt niiiin kamalaa ole. Tiedätteks, kun ennen sosialisointia tuntuu siltä ettei lainkaan huvita ja jännittääkin vähän, mutta oikeasti kanssaihmiset voi olla tosi mukavia ja niiden seurassa voi viihtyä. Kyllä viihdyin, keikka pyöri telkkarissa ja juttelin ihmisille, joita en tunne. Oletan vaan aina, että vieraammat ihmiset ei voi olla leppoisia, mutta oikeasti aina on löytynyt joukosta joku, joka ymmärtää keskustella kanssani kiveksien laskeutumisesta sun muusta järkevästä. Viime vuonna kun rynniköin toisenlaisiin kekkereihin, niin sielläkin vaan keskustelin siitä kuinka alan parittamaan paria aasialaisen tyyppistä mieshenkilöä thaimaalaisina rattopoikina keski-ikäisille naisille. Jos porukassa on ihmisiä, jotka tajuaa huonoja juttujani, niin viihdyn. On sitä joskus sattunut niinkin, että juttuni ei ollenkaan avaudu kenellekään ja pakenen vaan parvekkeelle tupakille koko ajan, mutta harvemmin sellaista tapahtuu. Oli siis ihan hauskaa, kekkerit ei kyllä olleet mitkään suunnattomat, kun tyypeillä keikka seuraavana päivänä, mutta kesä ja kanssaihmiset \o/ 

Pitäisköhän itsekin pitää kesäjuhlat? 

Viime vuonna ainakin sellaiset kesäkekkerit oli oikein mukavat. Oli helle ja valvottiin osan kanssa ensimmäiseen metroon saakka. Oi niitä aikoja, nykyään tuntuu niin harvinaiselle moiset valvomiset, kun on vanha ja laiska. Teininä sitä oli hereillä vaikka 24h eikä tuntunut missään muualla kuin nauruhermoissa. Muistelen rakkaudella edelleenkin niitä kesäaamuja, kun kavereiden kanssa käveltiin ekalle metrolle tai Pikkoloon kello 7 aamulla. Oli vaan niin makee fiilis, kun ei ollut vielä vastuuta aikuisten jutuista ja kaveriporukka oli niin läheinen, ja vailla huolenhäivää. Oi niitä aikoja ja niin edelleen!

Edustavaa.


Vielä edustavampaa, aamunaama, tukka hyvin, koira hyvin... Oikeasti ei ollenkaan hymyilytä aamuisin, mut vähän yritin!


Lupasin raportoida, että mitä tapahtuu, kun laittaa päähän hyvää hopeashampoota, jos tukka on hunajaisa. No, ekalla kerralla laitoin Fudgen päähän lillumaan siksi aikaa, kun ajelin sääriä ja tein muita naisasioita suihkussa. Pesin pois ja sävy oli hieman viileämpi. Seuraavalla kerralla tungin pään lavuaariin, pesin silikonittomalla ja laimennetulla shampoolla pään, pyyhekuivasin ja iskin sitten taas Fudget muhimaan. Tällä kertaa sitten tepastelin pitkin kämppää shampoo päässä ja touhusin, vaikutusaikaa oli ehkä 20min. Pesun jälkeen sävy oli kääntynyt aika paljon viileämpään. Ei se tietty nyt sillain väriä vaihda kokonaan, pitäisi olla vielä pari sävyä vaaleampi tukka, että siitä saisi oikeasti hopeaan vivahtavan. Mutta ehkä sitten seuraavalla blondauskerralla juurien lisäksi laittelen hetkeksi kans muulla vaalennusta, niin alkaisi jo muistuttamaan sitä sävyä mitä himoan. Helmiäisenvalkoisehkohopeahko olisi se väri mikä olisi hulppein, mutta sen saavuttaminen vaatii vielä varmaan pari kuukautta värjäyksineen ja sävytyksineen. Kyllä, on hieman hankalaa omistaa tummanruskea tukka, johon ei meinaa tarttua tosi kylmänharmaanvaalea kestovärikään ja joutuu blondaamaan like a boss, kunnes tapahtuu mitään minkä voisi saaha näyttämään hopeiselle :D 
Ne jotka valittaa maantienvärisestä tukastaan tai harmaasta tukasta on pölhöjä, koska minusta sellainen olisi paras tukkasävy, kun sitä voisi pitää tummana sekä vaaleana ilman järkyttävää lätrinkiä. Ja sellainen harmaanvaaleanruskea on muutenkin kaunis sävy, se ei tarvitsisi kuin pari raitaa ja thada ~


Tässä esimerkkejä siitä mihin ajattelin pyrkiä (kiitos google):

(Tiedän ettei tukkavärillä saa naamaa komeammaksi, mutta aina voi yrittää!)



... Ja sitku kyllästyn moiseen, niin haluan hattaran värisen tukan. Sellaisen oikein ällön vaaleanpunaisen. Pinkki ei ole koskaan ollut suosikkivärejäni, mutta murrettu vaaleanpunainen on kyllä aika naseva.


Suomi myös juhlisti tässä juhannusta, joten toivottelen viiveellä kaikille hyvät jussit! Itsellä ei ole mökkiä eikä meillä ole muutenkaan ollut tapana juhlia juhannusta mitenkään erityisesti. Mietin, että jos olisin mennyt katsomaan kokkoa jonnekin, mutta google ei osannut kertoa olisiko jossain lähellä. Olisi ollut ihan kiva mennä koirien kanssa kävelylle ja samalla vilkaista kokkoa. Oli myös mahdollisuus mennä samalla luokalla peruskoulussa olleen tuttavan juhliin, mutta ne oli jossain Vantaalla hevonkuusessa ja laiskotti. Ja tietty satuin olemaan kotonani, joten matka tuntui ikuisuuden kestävältä verrattuna siihen, jos sinne olisi hilpaissut Jereltä.
Vietettiin sitten lopulta Jeren kanssa juhannusta päikkäröiden ja leffoja katsoen. Ja Jere kokkasi jollain salaisella reseptillä kanatortilloja, se oli ihan hyvä juhannusruoka. On jääkaapissa makkaroita, mutta ne ei ole tänään ainakaan viehättäneet. Varsinkaan, kun emme omista grilliä. Makkara on vähän sama kuin kalapuikot, ettei niissä ole kuin jauhoa lähinnä, mutta jos ne on rapsakoita, niin kyllä ne uppoaa. Oikeastaan varmaan voisi vaan syödä niitä grillihiiliä suoraan pussista ja litkiä ne alas sytytysnesteellä, koska nehän niissä makkaroissa hyvälle maistuu...


Ennen kaikkea laiskuutta me kuitenkin ahkeroitiin ja siirrettiin sänkyni (160cm parisänky) olohuoneesta makuuhuoneeseen. Oli pitänyt tehdä se jo alkuvuodesta saakka, mutta laiskuus iskenyt, kun se makkari on toiminut rottien huoneena. Ja siellä oli terraarioita, sohva ja ties mitä sälää. Meni puoli elämää järjestää sieltä kaikki huitsiin, että saisi sängyn mahtumaan sinne. Ja toiset puoli elämää meni siihen, että sai tavaroita sinne makkariin. Nyt vielä pitäisi tässä viikonlopun aikana järjestää olohuone, jonne tulee eläinnurkkaus ja sitten sohvat leijailee vähän eri paikkoihin. Voitte kuvitella minua sitten kiroamassa, koska inhoan järjestelyä. Voisin vaan jynssätä paikat lattiasta kattoon kernaasti, mutta aina on tavarat tiellä. Nyt onneksi tulee sentään sen verran looginen järjestys, että kani ja rotat elää omassa nurkassaan, niin ei ole joka puolella sitä hötöä mitä ne sieltä häkeistään potkii pihalle. Ja kun sänky on makkarissa jemmassa, niin jänes voi kirmata vapaana ilolla, kun ei tarvi vahtia sen tekemisiä. Joku ehkä tietää, että leikkaamattomat uroskanit harrastaa sänkyyn pissimistä, joka ei ole oikein viehkoa. Nyt sitten Vlad voi riemuloikkia kaikkialla, kunhan laittaa vaan makkarin oven kiinni :) Se kuitenkin osaa muuten käyttää vessaa, mutta sänkyni on ihana ruikkupaikka!


(Ja olisittepa muuten nähneet, että mitä tapahtuu, kun antaa matalan sängyn olla kaksi vuotta paikoillaan eikä siivoa sieltä alta tunteella. Sieltä löytyi kaikenlaisia yllätyksiä ja yksi ylimääräinen karvaeläin. Lupasin ja vannoin, että tästä lähtien kerran puolessa vuodessa kippaan kaikki matalat kalusteet ympäri ja jynssään! Muistuttakaa siis jouluna.)


Ja minua pyydettiin kans kuvaamaan asioita, joista nautin Helsingissä. En ole kerennyt kameraa ulkoiluttamaan kovin, mutta olen räpsinyt kuvia idästä. Yksi toverikin sanoi, että on pitänyt itää aina Helsingin pyllynreikänä, mutta on nauttinut alueesta ihan täysin rinnoin, koska niin nättiä. Pakko sanoa, että kyllä toveri on oikeassa. Olen asunut ghettossa täällä 6-vuotiaasta saakka ja samalla pihallakin asuntoja vain vaihdellut, joten on tullut tutustuttua idän kauniiseen puoleen. Vieressä porvarialueita koirien lenkittämiseen, että voi haaveksia lottovoitosta, on rantaa ja puskaa ja kaikenlaista. Sekä ihan vieressä on hyvät kauppamahdollisuudet ettei tarvitse edes koskaan mennä keskustaan. Täällä on säilytetty kivat ulkoilureitit ja puut, joten ei voi valittaa. Hulinaakaan ei ole ollut koskaan naapurissa eikä muutenkaan muualla kuin kapakoiden edessä, joten en keksi mikä olisi vikana. Halvat kämpät, paljon ulkoilualueita, ketterät mahdollisuudet liikkua Helsinkiin ja Vantaallekin saakka... Aika jea! Joten olen kuvaillut vain ulkoillessani kivoja paikkoja, jotka tulee vastaan ja joita jaksaa pysähtyä katselemaan. Ja niitä on PALJON. Jeren naapurusto on ihan ällöttävää ulkoilemiseen, joten en siellä tykkää edes lenkitellä koiria. Arvostan eniten sitä, että pääsee kävelemään kivoja reittejä, joissa puskia ja rauhallisuutta. Ja muut koiranpissattajatkin on 99% mukavia täällä päin, ei ole niistäkään kauhutarinoita kerrottavaksi. Juhannusyökin oli aivan ihana, oli lämmintä ja hiljaista sekä löysimme rusakon <3





Suukkoja kaikille ghettosta PUSMOI :*

Kesäinen meikki ja nostalgiaa!

En ole keksinyt mitään päivitettävää. Elämä rullaa niin kuin ennenkin, vähän joutunut tappeleen virastojen kanssa, vähän ollut mummolassa, vähän ollut kans Jeren kanssa jne. Ja vähän ollut koirien kanssa seikkailuilla. Se kans VÄHÄN harmittaa, että kesäkelit on olleet hukassa, mutta ehkä tällä viikolla saamme vihdoin kesän. Tänään sentään tarvitsi vaan hupparin päälle pihalle mennessään, kun normaalisti olen kiskonut pipon ja takinkin päälle.


Kuvasin meikkivideon huomatakseni, että ainiin, minun Youtubeni ei hyväksy .mov -tiedostoja. En tiedä miksi, koska ennen on menneet sukkelasti sinne. Ja nyt sitten on käytössä tämä Jeren veljen läppäri, joten tällä en uskalla alkaa vaihtamaan tiedostomuotoja, kun tämä kaatuu jo pahasta katseestakin :D


Kuvasin sitten kuitenkin valokuvia meikatessani silmämunasiani, joten tässä olisi kesämeikki askel askeleelta. Yritän selittää viksusti, notta mitä tein:


Laitoin teipin silmäkulmaan, rajasin yläluomen ruskealla kajalilla ja sitten suttasin sitä vanupuikolla pehmeämmäksi.



Laitoin koko yläluomelle persikkaista ja pronssista luomiväriä.



Lisäsin keskiruskeaa luomiväriä ulkonurkkaan ja luomivakoon.



Plänttäsin vielä vähän luomen keskelle kultaista luomiväriä, ilmekarvan alle mattapintaista valkoista pehmeällä sudilla, jotta voi häivyttää noita pronssisia ja ruskeita sävyjä. Sitten ripsaria ja teippi veks.



Häpykarvoja. Ei vaan, leikkasin keinoripset pieniksi osiksi, että ne on kivempi liimata sattumanvaraisesti yläripsien tyveen.



Nudehkon vaaleanpunaisehkoa huulipunaa, ja tadaa...!



Kivasti vielä vilkkuu kuivumaton liima. Niin ja taivutin keinoripset ja omat ripset, sekä lisäsin vielä toisen kerroksen ripsaria. Alaluomelle laitoin pikkasen kultaa ja pronssia, sekä ripsaroin alaripsetkin!



Lol pose.


Posti toi kans Fudgea, eli violettia shampoota, jonka pitäisi taittaa hiusväriä hopeammaksi. Kuvissa tukka näyttää vielä keltaisemmalta kuin onkaan, mutta se on sellainen hunajanvaalea. Haluaisin sellaisen kylmemmän sävyn, joten kokeilen nyt sitten kaikkien kehumaa moskaa. Ja tilasin sen mystisestä paikasta, kun nettiä selaamalla tuli vastaan joku fruugo.fi, niin sieltähän sai tilattua hajuvesiä, shampooita sun muita. Ja Paypal lauloi, joten vaikutti melko luotettavalta ja viikossa shampoo saapuikin! Kerron sitten, että toimiiko moinen shampoo, toivottavasti.





Olen hermostunut virastoihin hitusen. Tai kun taas hukkasivat paperit. Soittelin viime viikolla perään, että jeah kaksi viikkoa sitten lähetin lappusia, notta missä vaiheessa ne on. Luvattiin kahdessa päivässä käsitellä. Sitten reilun viikon kuluttua (eli tänään) soitin uudestaan, että mikäs on tilanne. Laput olivat kuulemma kiltisti siinä käsittelijän pöydällä, mutta patistelun ansiosta sitten se suostui ottamaan ne tänään asiakseen. Kai ne siinä sitten oli niin sievässä nipussa, ettei niihin voinut kajota :x Hemskutti. Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, että joutuu kerjäämään. Kyllähän sitä mielellään tienaisi vaikka 4000e/kk ja olisi upeissa töissä, mutta tilanne on tällä hetkellä sellainen, etten ole saanut osa-aikaista työtä enkä tiedä vielä, että pääsinkö kouluun. Kouluasia toivottavasti selviää tällä viikolla tai viimeistään ensi viikon alussa! Sitten taas tietää enemmän, että millaista työtä voi edes hakea tai millaisille kursseille voi mennä. Tämmönen epätietoinen huljuminen on vähän ällöttävää, mutta minkäs teet.


Tällä viikolla haluaisin mennä golffaamaan tai kalastamaan. Isäpappa lupautui seuraksi, jos vaan muistaa ottaa mailansa mukaan ja sillä on jonain iltana aikaa. Viikonlopun aion viettää Vantaalla juhlistaen viikonloppua tai jotakin. Niin ja latasin Moon Childin, sellaisen legendaarisen elokuvan teiniajaltani, kun fanitin ihan kympillä Gacktia ja Hydeä. On ne edelleenkin aika melkoisia artisteja ja Hyde maailman komein, leffa ei välttämättä tosin ole kummoinen. En tosin käsitä miten Jere on onnistunut missaamaan sen ihan täysin!!1 Ja meidän pitää Jeren kanssa viettää myös hide-ilta, ihan kans teiniaikojen kunniaksi. Kyllä me saadaan viikonloppu kulumaan, tällein nostalgian parissa. 




(Toi piisi on oikeestaan aika hyvä.)




Päätän nyt raportin täältä idästä ja menen tekemään tekokanarisottoa!
PUSMOI :*

Reissu-uutisia ja kalasaalis!

Pitäisikö alkaa päivittääs blogia tiheämmän vai pitäiskö tänne tunkea enemmän ns. asiaa? Yleensä aloitan bloggaamisen, sitten se teksti muhii viikon, joskus kaksi, sitten huomaan sen menneen jo ohi sen hetkisen tilanteen ja olevan jälkeenjäänyt, sitten pitää kirjoittaa kokonaan uudestaan ja bluuaah. On se vaikeaa, pitäisi selkeästi kulkea ihan joka paikassa kamera taskussa, että olisi aina jotain kuvia mitä bloggaisi, niin näyttäisin aktiivisemmalta. Kai jotain kiinnostaisi millaisia kukkasia kasvaa kauppareissuni matkan varrella? Ja jos jollain on muuten jotain ideaa tai kysyttävää, niin saa kommentoida tai mailata. Olisi hauska keksiä joku aihe blogipostaukseen, joka olisi sitten yleisestä diipadaapasta poikkeavaa!

Mutta se siitä, sitten seuraaviin ja iloisiin asioihin:

Me mennään Seouliin 21.12. melkein kahdeksi viikoksi!

Lälläspöö. On pitänyt lähteä Jeren kanssa reissuun varmaan jo kolmen vuoden ajan, muttei olla oltu yhdessä muualla kuin Virossa. Olen halunnut kovasti matkustaa jonnekin Aasiaan, missä olisi kans länsimaalaista kulttuuria siellä kaupungin vilskeessä, ettei olisi liian vanhoillista ja sielukasta. Seoul ja Hong Kong on olleet aika pinnalla ajatuksissa, samaten Bangkok. Nyt sitten sai lentoliput kohtuuhinnalla ja on hotellikin varattuna. Tullaan takaisin 4.1. eli saadaan olla uusi vuosikin muilla mailla. En ole käynyt muualla kuin naapurimaissa, joten olen ihan totaalisena turistina siellä. Ja kakin housuun lentomatkaa ajatellessa, kun minulla tulee korvat kipeäksi nousussa sekä laskussa, sitten pitäisi vielä olla suljetussa tilassa 8-10 tuntia. Jere sentään vaan pelkää, että me tiputaan ja kuollaan. Tutistaan ja kirotaan siellä sitten, mutta ajattelin olla hevostainnuttimissa lentomatkojen ajan. Pitää varmaan tainnuttaa Jerekin. Googletin kuviakin miltä näyttää Seoulissa jouluna, kai siellä on ihan makeeta!

Olen kans käynyt ekaa kertaa kymmeneen vuoteen onkimassa viime viikolla. Päätin eräänä yönä lähteä narraamaan ahvenia Marjaniemeen, kun vielä on niin kylmä, ettei teinit ole siellä ryypiskelemässä. Taisin lähinnä kyllä ruokkia niitä kaloja, kun koko ajan ne napsi, mutta sain vain kaksi kiinni. Enkä muistanut kuinka ällöttäviä kalat on, varsinkin, kun ne ei meinaa kuolla millään. Ja kun ne oli niin pieniä, että jos olisi yhtään vauhdikkaammin hakannut, niin nehän olisi räjähtäneet ja levinneet! Ja kun tuli pimeää, niin alkoi surraamaan isot kasat lepakoita ja ne meinasi jäädä onkeeni kiinni, mutta onneksi sitten tajusivat, että ei kannata ottaa sitä matoa koukusta. Yksi lepakko sitten laskeutui kalliolle ja yritti kiivetä jalkaani pitkin ylös uuteen nousuun, mutta käskin sen mönkimään rannalle saakka. Olin siellä rannalla onkimassa kolme tuntia, sain vain kaksi pientä ahventa ja yhden ison risukasan. Taidan olla vähän ruosteessa, mutta pitää kohta mennä taas uudestaan, niin ehkä saisin suuremman saaliin.



Suurin saalikseni.


Jännittää aika paljon, kun tämän kuun puolessa välissä tulee tieto siitä, että pääsenkö opiskelemaan. En tiedä uskaltaako sitä toivoa ja ajatella positiivisesti, vai alkaisko sitä jo varautumaan pettymykseen. En yhtään osaa sanoa millaisia muut hakijat oli, että olinko niihin verrattuna hyvä vai huono. Yritin kyllä olla edukseni ja olla kans sellainen sopivan sosiaalinen ja puhelias. Mutta ei kai tässä auta muu kuin odotella. En vaan millään malttaisi odotella, kun en pysy housuissani. Jos tapahtuu ihme ja pääsisin, niin en kyllä tiedä sittenkään mitä tekisin tai miten päin olisin :D Kai tanssisin muutamia tanssiaskelia ja juhlisin asiaa vaikka leipomalla brownieseja.


Ei mitään jännää, haluan toivottaa kaikille kesämuistoja, kivempia kesäkelejä, rakkauksia sun muita, PUSMOI :*


PS. Pysähtykää välillä miettimään, että mitä teillä on eikä sitä, että mitä teillä ei ole. Minulla mm. on maailman paras pieni perhe sekä erittäin hyvä partneri. Niin ja minun lemmikit on taas muistuttaneet olevansa maailman rakkaimpia, pöslöimpiä ja ihanimpia! 


Bonusnaama.