Niin muodikasta, ettei pakarat pysy housuissa.

Moi!

Ajattelin pohtia inasen maailman menoa tässä nyt vaihteeksi, kun blogi on muuten täyttynyt haasteesta, joka ONNEKSI nyt loppuukin tämän postauksen jälkeen.

Eilen olin taas murheenhampaan kanssa hammaslääkärissä ja joutuu vielä viikon päästä sitten viimeisen kerran juurihoitamaan, vaikka eilen piti olla viimeinen kerta. Kamala homma yhden hampaan takia, joutuu loikoamaan yhteensä 4h suu ojossa siellä ja ne kaivelee. Mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin ei ole ollenkaan paha homma olla juurihoidossa, jos on osaava lääkäri. Ei vaan huvittaisi maksaa enää senttiäkään yhden hampaan takia, joka on tosiaan ristitty jo aikoja sitten murheenhampaaksi. Joka kerta mennyt semmonen 150e omia tai muiden rahoja, eli jos vielä viimeinen pikavisiitti on hinnaltaan samaa luokkaa, niin murheenhampaan arvoksi tulee joku 600e. Holy motherfucking shitness, en olisi koskaan kuvitellut yhden hampaan vievän minua ja isän lompakkoa konkurssiin. Mutta eipähän satu enää, se on kai pääasia, enkä saa mitään aivotulehdusta ja kuole.

Isä kans patistelee minua vähän sinne Thaimaahan. Kun otin joskus puheeksi taas kynsihommat, niin se tänään sitten vihjaili, että menisinkö jo, kannattaisi mennä, menetkö jo. Olin vähän nihkeänä, sillä Jeren firma ei saanut mitään finnairin etuja tänä vuonna, joten minun matkustamiseni olisi tyyristä. Se on suurin este, koska muuten voin palkata Jeren vahtimaan eläimiä ja kämppää muutamaksi kuukaudeksi, mutta ei ole rahaa vaan ottaa ja lähteä. Olen yhteydessä tässä jossain vaiheessa isän thaimaalaiseen kaveriin, joka on siis kauneushoitolan omistaja ja kahtellaan sitten jossain vaiheessa, että eteniskö suunnitelma siihen kliimaksiin saakka, että istun koneessa matkalla Phuketiin vielä tämän vuoden aikana.


Ja asiasta ihan toiseen, olen sivusilmällä seurannut aina muotiblogeja ja uusia villityksiä, vaikken puekaan itseäni trendikkäisiin vaatteisiin. Poimin ideoita ja ajatuksia, sitten ostan jos sattuu olemaan omalle kropalle sopivaa tavaraa muodissa. Nyt olen huomannut, että hullun iso hitti on sellaiset kasarishortsit. Minun persvako huutaa hoosiannaa jo kun vaan katsoo niitä, kun ne pitää kiskoa korviin saakka ja sitten puoli kankkua roikkuu sieltä ulos. Osa on kyllä ihan makeita, jos eivät näytä siltä, että haaroissa kasvaisi pippeli ja ei tarvi käyttää persvako verillä, varmaan alelaarista joskus hommaan kesäöisin tapahtuviin koiranpissatusreissuihin moiset. Muttei semmosia nyt voi kukaan normaali ihminen julkisella paikalla käyttää, oletan kuitenkin, että ne tulee ensi kesänä olemaan suuri trendi ja 12-vuotiaillakin roikkuu takapuoli housujen ulkopuolella. Jos olet Lady Gaga ja yhdistät moiset verkkosukkahousuihin lavaesiintymisessä, niin oke, mutta hui apua, jossoot tavis etkä edes kokoa XXS.


Viisarini ei todellakaan värähtänyt.


Nyt pikkasen värähti, sillä niittejä ja nuo ei näytä aikuisten vaipoilta.

Kankkuni ei kyllä kelpaa ollenkaan moisiin, mutta jos tosiaan halvalla löydän, niin pitää ostaa ihan vaan sen takia, että kotona sitten perse tursahtelee ja voin tanssia ne jalassa vaikka shufflea tai bokkoa. Ja minä kun kerkesin valittamaan, että saispa jostain farkkushortseja, jotka ei olisi liian lyhyitä ja olisi taitetut lahkeetkin, niin hemskutin muotigurut keksii vielä lyhyempiä shortseja uudeksi trendiksi! Saakeli!

Mitä mieltä muut on, hot or not?


Ja koska tänään tuli hinter winter (eli takatalvi), niin voisin jatkaa pipon kutomisia. Ja aloin sairastellessa katsomaan Sons Of Anarchyn toista kautta, joka jäi niin hemmetinmoiseen jännätyskohtaan, että pakko pyöräyttää media serveri päälle ja alkaa katsomaan miten homma etenee. Kutimet vaan tutisee käsissä, kun menee välillä vähän liian jännäksi ne juonarit. Sarjana ei mikään ehdoton suosikki, mutta kyllä se on aika hyvä. Ja haaveilen siitä, että kun olen 40+ niin näytän samalta kuin sarjassa esiintyvä Gemma, eli Katy Sagal. Niin makea muikkeli, että huhhuh!


Ja nyt viimeinen löräys haastetta, tämän jälkeen sitten tanssin ripaskaa pellehousuissani (isä toi Thaimaasta maailman parhaat pellehousut ja muhin niissä koko ensi kesän aivan varmasti) ja en enää koskaan tee mitään yhtä vaativaa haastetta. Ja otan kameran käteen ja kuvaan omia juttujani, lakkaan vaikka kynnet huomenna niin hirvittävän upeiksi, että kuvaan niitä ja flesoan. Tai kampaan naaman ja kuvaan itseäni, sillä en olekaan kamerahoronnut vähään aikaan.

27: Kuva jostain mukavasta toteuttamastani reissusta.

En ole oikein mikään reissujen nainen. Kun matkustelen, niin se on lähinnä sitten pakon edessä. En edes pitkin Suomea haluakaan matkustaa, kun on ensinnäkin lemmikit ja minua on tosi haastava saada motivoitumaan siihen, että olisi hauskaa ja jännää lähteä jonnekin. Ja isompia reissuja en ole koskaan tehnyt, lähinnä kävässyt ulkomailla sen verran, että hakee halpaa tupakkia tai sitten ollut Ruotsissa nuorempana. Me mennään Jeren kanssa ensi kuussa (eli ihan pian!) Tukholmaan katsomaan orkesteria, joten siitä tulee yksi reissu. Tuntuu sekin vähän haastavalle, kun olen kotihiiri ja on lemmikit, joille kaikille pitää saaha joku hyväuskoinen hoitajaksi. Onneksi hoito on suunnilleen ja hissukseen järjestymässä.

Hyväksi muistoksi on kuitenkin jääneet ne kesäreissut, kun isä muisti joinakin vuosina holhota minua heinäkuun ajan, kuten olivat äidin kanssa sopineet. Oltiin usein asuntovainuilemassa ja joskus oli minulla kavereitakin mukana. Uiskenneltiin, sukuloitiin ja muistan kuinka kivaa oli jahdata Kalajoen rannalla semmosia pieniä kaloja. Joskus tehtiin reissuja, joissa oli tavoitteena käydä tuollaisissa lapsiystävällisissä kohteissa, vesipuistoissa ja sen sellaisissa. Valitettavasti minulla ei ole kuvia olemassa näiltä reissuilta, ne on jossain ihan irl laatikossa, oletettavasti kellarissa. Muistan kuitenkin keränneeni jonain kesänä sammakoita ja antaneeni niille nimiä, yksi jättikokoinen sammakko sitten istui sylissäni, kun grillattiin makkaroita.

Kuvaa ei tähän siis valitettavasti ole, mutta visioikaa pieni Heke sammakko kädessä pulleana innoissaan!


28: Kuva lapsuudesta.

En tiedä mitä sanoa tästä kuvasta, muuta kuin sen, että olen nauranut tälle vuosien saatossa melkoisesti... Vietin joulua mummolassa ja näytin ihan joltain pieneltä lihavalta pirulliselta saatanan lähettiläältä!


:''''D

Ja tässä seuraavassa kuvassa näytän melkein normaalilta lapselta, kuvassa "minun koira" jota opetin tekemään agilitya laittamalla vhs-kasetteja pinoihin ja tein sellaisia kivoja ratoja niistä. Soli kyllä mahdottoman mukava koira, minäkin ihan pieni natiainen ja se jopa kuunteli mitä sille sanoin ja uskoi, kun pyysin istumaan ja tekemään muita temppuja. Äiti osti sheltin meille sanomalla isälle, että "Heke tarvitsee itselleen kans oman koiran!" ja perusteli samalla tavalla mm. akvaarion, undulaatin, seeprapeipot, kissan...


<3


29: Kuva jostain asiasta, mistä olen riippuvainen.

En haluaisi tunnustaa, mutta minulla on paheita ja riippuvuuksia. Kolmen kopla on battery stripped, suklaa ja tupakka. En tiedä mikä noista on pahin, koska en ole koklannut vielä tosissani lopettaa minkään noiden nauttimista. Oletettavasti ilman tupakkia suussa olisi koko ajan energiajuomaa ja suklaata, kun taas sitten ilman noita herkkuja polttelisin tupakkaa ketjussa. Ja en edes syö oikein muita karkkeja kuin suklaata, siinä on vaan jotain niin upeaa, että jos mahdollista, niin nautin sitä päivittäin. Pitäisi kyllä rajoittaa, onneksi ei tule sentään syötyä päivittäin suklaalevyä, mutta solisi ihan mahdollista näillä himoillani. Batterysta pääsin jo kerran eroon, mutta aloitin sen nauttimisen uudestaan. Ja tupakointia en ole vielä tosissani halunnut lopettaa, kun se on ollut sellainen turvajuttu. Saa sen 2min olla aivot narikassa ja tauottaa tekemisiään. Se kyllä pitäisi oikeasti joskus lopettaa, joskus kun viitsin koklata sähkötupakkaa, niin toivottavasti pääsisi siitä pahasta tavasta eroon.

Kuvassa olkoon googletettu suklaa:



Ja suosikkejani on ehdottomasti nougat siellä suklaan seassa sekä suklaaseen dipatut pähkinät. Hasselpähkinät ja cashewpähkinät suklaassa uitettuna on vaan ihan älyttömän hyvää, samoin sitten esimerkiksi ne merenelävät, jotka on valkosuklaa-nougat-moskaa. UH. Ja pyydän anteeksi kaikilta, jos kuva sai aikaan suuria himoja. Onneksi itsellä on jääkaapissa pussillinen pirkka suklaamanteli- ja hasselpähkinöitä!


Siinä teille haastetta konsanaan, haasteen viimeinen tehtävä olisi laittaa vapaavalintainen kuva, mutta jätän sen suosiolla väliin. Koska bloggaan jotain kuvia kuitenkin, niin mitä sitä nyt suotta keksimään haastetta varten randomia kuvaa, kun se kuitenkin saa olla random.


PUSMOI rakkaat roikkupersepaviaanit :*

Haastetta vol. 666

24: Kuva mikä saa minut itkemään.

Mietin vaikka kuinka ja kauan, niin ei kyllä ole varmaan kuvaa, joka saisi minut itkemään. Aika paha on kyllä sivusto nimeltä ZooBorns, jonne päivittyy eläintarhojen uudet lapset ja syntymiset. Jos selaa tarpeeksi kauan ja katsoo vielä videotkin, niin alkaa kyllä vähän itkettämään ja tulee kyynel silmämunaan. Ihan vaan siksi, etten osaa käsitellä aivoissani järkevästi suloisia eläimiä. Tai jos katsoo youtubesta videoita pomeranianeista, niin ne on kans aika pahoja! Pistän kuitenkin nyt kuvan suloisesta asiasta, joka melkein itkettää.





Kuvissa siis pieni liskonpoikanen, joka kulkee nimellä horned lizard/toad, en ole ihan varma suomenkielisestä nimestä. Tuommosia haluaisin lemmikiksi, mutta niiden ruokavalio koostuu hankalasti tietynlaisista muurahaisista jne., joiden kasvattaminen olisi melkoisen... vaikeaa.



25: Kuva jostain mikä saa oloni epävarmaksi/turvattomaksi.

Koska olen nainen ja ömhs ihminen, niin tietenkin sitä tuntee joskus olonsa rumaksi ja epäviehättäväksi. Täten epävarmuuteni joskus pyrkii pinnalle ja joinakin päivinä olen semmonen susiruma ja haiseva suomonsteri. En ole ylipainoinen, mutta haluaisin tietty muuttaa luustoani ja olla timmi, notta kun takamukseen läpsäisisi, niin se ei jäisi huljumaan vartiksi. Oma vikahan se on, ettei käy salilla useasti viikossa ja jaksa kammata naamaansa, mut kyl sitä onneksi joskus on sellainenkin olo, että helvs meikähän on maailman komein!

Epävarmuutta siis aiheuttaa joskus sellaiset julkkikset, joilla kroppa on malliltaan aika lähellä täydellisyyttä tai naama on mahdottoman sievä. Vaikka esmes Kim Kardashian on aika turha julkkis, niin minusta se on mahdottoman kaunis ja kelpaisi itsellekin sellainen kroppa. Ja kun se osaa vielä usein pukea sen tosi edustavasti, jos ei lasketa tissityrkytyksiä. Olisi hienoa, kun itselläkin olisi niin hyvässä kunnossa tämä oma tiimalasi-mallinen vartalo, pukeutuisin varmaan aika paljon kans sitten kynähameisiin ja muihin kivoihin mekkoihin. En nyt ole ihan älyttömän kaukana siitä, että olisin komea kuin Betty Boop, mutta häpeilen jalkojani.


Ehdottomasti vaatteet, kroppa ja naama, jotka kelpaisi itsellekin!

Ja sitten tältä näytän päivinä, jolloin tuntuu, että huljuilen ympäriinsä ja olo on lihava:


:D


26: Kuva esineestä, jota ilman en voisi elää.

Mietin, että mitä ilman en voisi mukamas elää. Heti tuli mieleen jääkaappi ja tietokone, kunnon plösöt jutut! Mutta varmaan tietokone on aika lähellä sellaista, että sitä tarvitsee päivittäin selvittääkseen uutiset, kaverijutut ja sitten harrastaa virtuaalista kanssakäymistä. Varsinkin eläinjuttujen kohdalla son tosi kätevä, sillä netistä saa tietoa melkein kaikkeen. Mutta ilman sähköjä ja jääkaappia olisi vähän hankalaa, kun joutuisi hautaamaan kesäisin johki järveen batteryt ja ei olisi pakastinta. Vessanpyttykin on aika ihana, en haluaisi kakkia pelkkään reikään lattiassa.

Ajattelin kuitenkin valita noista kaikista tietokoneen, sillä puhelintakaan en käytä niin paljoa. Minulle soittelee isä, Jere ja mummo, siinä ne onkin. Mutta puhelimessa oleva netti on kyllä tarpeellinen, jos reissaa tuntemattomia reittejä ja kaipaa gps:ää tai reittiopasta. Ja en kuvaa nyt tätä lainaläppäriä, vaan googletin kuvan överistä tietokoneesta. Pitäisi ostaa uusi, kun omani hajosi, mutten o vielä keksinyt millainen olisi jees ja sopisi budjettiini.

Jos päädyn ostamaan läppärin ja tulee tylsää, niin tuurilla liimaan siihen kaikenlaisia pieniä söpöjä leivoksia ja blingejä. Tai sitten yritän pysyä hyvän maun rajoissa, joka tulee olemaan vaikeaa. Uhkasin kyllä somistella tämän lainaläppärinkin ja palauttaa, varmaan aika miehinen olo tulisi Jeren veljelle, kun saisi takaisin vaaleanpunaisen kimaltavan koneen...


Bling hyvän maun rajoissa, aika hiano.

Mäkpuuk omistaisi, mutta ne maksaa pensasmustikoita!


... Tässä siis taas pari vastausta haasteeseen, toivottavasti saisi sen kohta valmiiksi. Ja pahoittelen, etten kuvannut koneenraatoani tai lainaläppäriä, enkä ottanut kuvaa mahamakkarasta. Mutta suosittelen kaikkia käymään katsomassa ZooBornseja, sillä vaikka päivä olisi kuinka kamala ja huono, niin ne ilahduttavat!

PUSMOI :*

Ilahduttava Palle.

21: Kuva mikä saa minut hymyilemään.

Minua hymyilyttää moni asia. Mutta sitten kun selasin vanhoja kuvia, niin löysin kuvan PALLESTA! Joskus minulla oli kolme kynsisammakkoa, joista kävi ilmi, että kaksi oli poikaa ja yksi oli tyttö. Elukkakaupassa ei osattu sukupuolia erotella, joten meillä oli meneillään sitten tasaisin väliajoin kurnutukset ja satunnaisesti löytyi kutua. Kutu yleensä meni parempiin suihin, mutta kerran kaksi pientä millin kokoista siittiötä ui akvassa ja poimin ne äkkiä parempaan talteen. Palle ja Jooseppi olivat siittiöt nimeltään ja kasvatin ne sitten pieniksi sammakoiksi. Kaikki sammakot pääsivät kuitenkin uuteen kotiin, sillä naaraita pitäisi olla uroilla useampi per naama ettei tyttöä ahdista eikä ollut itsellä tilaa kasvattaa sammakkokokoelmaa. Pallesta napsasin kuvan, kun soli avaruussiittiö ja kyl se melekosen hassu oli...




22: Kuva jostain mitä ikävöin.


Äitee.


23: Kuva jostain mitä pelkään.

Huvittukaa vaan, muutkin on huvittuneet kertoessani, että kammoan perhosia. Haluaisin mennä talvipuutarhaan, joka avattiin taas uudestaan. Yritin udella kovin, että onko siellä niitä naaman kokosia perhosia, kun joskus aikoinaan oli. Jos siellä on semmosia, niin en uskalla mennä! Perhoset lentää kuin juoppohullut mihin suuntaan vaan, ettei tiedä edes mihin suuntaan niitä väistäisi. Sitten jos niihin koskee, niin ne räjähtää. Joskus pienenä otin kiinni perhosen ja käsiin jäi vaan räjähtänyt pölyraato hyh. Olen tullut siihen tulokseen, että perhoset siis lentää päin ja räjähtelee, eli en halua niitä todellakaan lähelleni. Keväällä juoppoperhosia joskus sinkoilee puskasta ja joutuu väistelemään ninjan elkein, mutta onneksi Suomessa ei ole mitään jättiperhosia ja ne keskikokoisetkin on harvinaisia. Pian on taas kevät, pitää jonkun pesarin kanssa pissattaa koiria sitku ne perhoset alkaa heräileen ja hyökkimään päin.

Saatavuuksia ja saamattomuuksia.

Tähän väliin pitäisi sättiä itseänsä, kun jätän asiat aina viimetippaan tai sitten kerkeää jo sekin tippa mennä ohi. Tietteks, kun jotenkin hoksaa tärkeät asiat vasta 3min ennen kuin asia olisi pitänyt olla jo tehtynä tai sitten hoksaa sen pari päivää myöhässä, notta "ainiin"?

Lääkärille oli pitänyt varata jo kauan aikaa soittoaika, että saan reseptejä lähiapteekkiini. No sitten katsoin lääkemäärää ja mietin, että viimeinen hetkeni on tämän viikon perjantai päästä apteekkiin, eli soitto VASTA perjantaina, josko lääkäri soittelisi sitten iltapäivästä. No, lääkäri paikalla tiistaina, joten thaipöpön lisäksi nyt on lääkepula, vaikka tuskin se nyt ihan koko maailmaa kaataa. Pitää vaan taas sättiä itseään.

Ainiin, sitten kans piti käydä tällä viikolla työkkärissä ja postittaa papereita, jotka oli jo hieman myöhässä. No päätin sitten saikuttaa, liikuntakyky hieman jopa miinuksella thaipöpön vuoksi, joten pitikin sitten jättää asioita juuri sille viimeiselle viikolle. Aina tulee kuiteski JOTAIN, muistakaa rakkaat lapset, että asiat kannattaa suorittaa heti. Ja tästäkään en varmaan taaskaan opi mitään, aivan varmana unohdan taas lähiaikoina jotakin tai puoliksi tarkoituksella välttelen tehtävää viimeiseen saakka. Vähän niin kuin aina vannoo, ettei vedä itseään enää koskaan kauheaan ähkyyn tai syö sitä suklaata enää koskaan niin paljon että oksettaa... Sitten kuitenkin vetää ne suklaaöverit jälleen kerran jonain päivänä vain todetakseen, että ei ny saakeli, pitikö jälleen.

Onneksi on olemassa vielä suurella todennäköisyydellä seuraava viikko, voisi koota ne aivot kasaan ja kirjoittaa vaikka muistilistan, jonka tuikkaa jääkaapin oveen. Tai jos meinaa unohtaa syyä, niin laitan sen muistilistan vaikka vessanpytyn eteen, koska pissalla ny ainaski o pakko käydä ja samalla tuijottaa listaa suorittamattomista tehtävistänsä. Tuskin voin koko päivää pidätellä pissaa, toivottavasti tehtävälista pomppisi siis silmille tarpeeksi painostavasti.



Ja kuten jotkut on ehkä haistaneet, niin kiinnostukseni haasteeseen alkaa olla jo hiipumassa. Kuulosti hauskalle idealle ottaa joka päivä joku kuva ja sitten kertoa siihen liittyvä tarina. Nyt teen aina kolme päivää kerralla haasteesta, koska muuten tekisin sitä vielä ensi vuonnakin. Pahoittelen, mutta motivaationi ei ole juuri nyt missään huippulukemissa, tekee mieli hakea sitä muutenkin ehkä muualta kuin blogihaasteesta. Nolottaisi kuitenkin jättää se kesken, joten plöräytän vaan sitten isommalla tahdilla ja useamman kuvan! ... Ellei satu olemaan jotain oikein huippuhienoa tarinaa kuvaan ja aiheeseen liittyen.


18: Kuva minun päivästäni.

Tähän pitäisi kai keksiä jotain tosi mageeta. Harmi, etten tee mitään mageeta lähes koskaan. Varsinkaan, kun tällä viikolla en ole harrastanut kuin muhimista mamikset jalassa. Mut sen verran voin kuvia näyttää, että ollaan me täällä sängynpohjalla edelleen hengissä, minä ja elukat. Olishan se hauska, jos sattuisi olemaan kuva, jonka kuvatekstiksi voisi laittaa:
"Täs oon mun bestisten kaa juomas ylihintast kahvii hienos kahvilas sit me mentii bilettää vippeinä yksii hulluihi bailuihi ja sit siel oli sanppanjaa ja sit me jaettii nimmareit ja sit me niiku korkkareis käveltii viis kilsaa himaa siis eivvvv ja sit Marjatta sammu mun upeesti sisustetun yksiön vessaa nii täysii ja sit me niiku soviteltii mun trendikuteit Mirjamin kans ja ei vitsi mikä ilta oli vitu hauskaa!"
... Mut juuei :D






19: Kuva jostain mikä merkitsee minulle paljon.

Jos joku ei o vielä hoksannut, niin minulle merkitsee lemmikit aika paljon. Rouvaskoira täyttää keväällä 10 vuotta ja tätikissa ensi kuussa 10 vuotta. Aika menee vaan jonnekin, en tiedä minne. Kuvassa minä ja rouvaskoira pari kesää sitten, kun olin vielä nuori ja kaunis.




20: Kuva minusta ja perheenjäsenestä.

Minulla on tosi pieni perhe, johon kuuluu isä ja mummo. Niin ja Jere sitten bonuksena, vaikka ei (toivottavasti) verisukua ollakaan. Äitini oli yksinhuoltaja, joten kasvoin sen seurassa ja isä oli mukana joissakin asioissa. Reippaasti kuitenkin isä otti minusta kopin, kun äitini menehtyi ja sillä on nyt iso rooli elämässäni.

Olisipa kesäyö.

Olenpahan multitasking, kun keksin, että haasteen kysymyksiä voi löräyttää vaikka pari samaan postaukseen! Tehdään sitten kolme kerralla, koska en keksi näihin kolmeen edes mitään kilometrin mittaisia jaaritteluja.

15: Kuva paikasta, jonne haluaisin matkustaa.

Tuo on siitä helppo, että vastasin siihen jo aikaisemmassa kysymyksessä, kun haaveilin muutosta. Eli vastasin, notta mitä haluaisin tehdä ennen kuin kupsahdan, ja vastasin haluavani asua vaikka Bangkokissa, Seoulissa, Hongkongissa tai vastaavassa. Ja kuviakin laitoin, enpäs jaksa laittaa uudestaan!


16: Kuva lempikirjastani.

Nolottaa tunnustaa, mutta en lue kirjoja. En niin kuin ikinä. En muista milloin olisin lukenut kokonaisen kirjan, joka ei ole kuvakirja. Varmaan joskus ala-asteella tai ihan yläasteen alussa. Yhden tai kaksi kirjaa luin, kun piti tehdä jotain esitelmiä sitten lukemastaan. Valitsin yhdeksi kirjaksi Anne Ricen jonkun vampyyripläjäyksen, kun siihen aikaan niitä kehuttiin ja muistan siitä vain sen, että vampyyriksi muuttuessaan joku kakki housuunsa. Ja Game Of Thronesit sun muut odottelee vielä kauniisti paketissa lukemista, joten en voi niitäkään kuvata, kun en ole aloittanutkaan :D Sori, ei ole tähänKÄÄN kuvaa laitettavaksi, anteeksi minun sivistymättömyyteni.


17: Kuva jostain asiasta mitä en voi unohtaa.

Tätä piti ihan miettiä hetken aikaa. Kunnes sitten aloin selailemaan kuvia, jotka on otettu tietyissä tapahtumissa tai vastaavaa, jolloin on helppo muistaa joku mukava tilanne. Mitään dramaattista en nyt keksi tähän hätään, mutta muistan kuinka kivaa oli Jeren kanssa Linnanmäen valokarnevaaleissa ja kuinka hauskaa siellä oli käydä kesähelteelläkin. En ole laitteiden perään, mutta se tunnelma oli kuitenkin mukava, kun ihmiset oli iloisia ja huh kun oli silloin kesällä kuuma! Silloin oli joku +30 ja kasteltiin perseet siinä jossain vesihommassa ja uskalsin pariin laitteeseen epäilyksistä huolimatta. Ja valokarnevaaleissa oli jo viileää, mutta kovin kaunista ja yritimme kovin voittaa erilaisissa peleissä. Hullua kyytiä pelattiin sitä derbya, oltiin molemmat johdossa, mutta paineet sitten rankaisi eikä voitettu!

Tässä siis lintsikuvia, joista tulee kesäfiilis ja syksyfiilis, kivaa oli:




Jeren ilme naurattaa vielä 9kk:n jälkeenkin...





Ja uuh kohta on taas kesä, pitää selkeästi mennä helteessä lintsille taas ja kastella housunsa. Ja aloin muutenkin selaamaan taas vanhoja kuvia keskellä yötä ja löysin kaikkea kivaa. Ensinnäkin, olin joskus nuori ja kaunis. Toisekseen, on paljon kivoja tilanteista jotka muistaa varmaan loppuikänsä ja niistä on saanut kuviakin muistoksi.

PUSMOI :*

Thai-pöpö!

Tänään emme vietä päivää Strömsössä.

Isä tuli takaisin Thaimaasta viime viikolla ja oli siellä sairastanut jotain pöpöä. Joku semmonen perinteinen pöpö, että maha kipeänä vähän ja sitten oli kolmisen päivää siellä ollut hitusen kärsivänä, ottanut lääkettä ja unohtanut koko homman. Sitten isä palasi Suomeen, bakteerikanta taas muuttui ja sitten sille iski suuret vatsakivut sun muut -> se sai saikkua loppuviikoksi tiistaina. Näin isää silloin, join samasta limupullosta ja uhosin vielä, että saan saman pöpön. No niinhän siinä sitten käy...

En oikein tiedä mikä on iskenyt, kun maha eilen aloitti kipuilun. Vihloo, kolottaa ja sitten kuumottaa koko kroppaa. Ihan kuin kuumetta yrittäisi pukata ja sitten otin vaan mahasärkylääkettä ja toivoin, että menee ohi. Laitoin eilen täksi aamuksi herätyksen, kun piti hoitaa asioita ahkerana, mutta olipahan hilpeä herätä. Nousin ylös, menin pissalle ja mietin, että jopas on kehno fiilinki. Sitten vessasta siksakkia takasin petiin ja kylmä hiki vaan virtasi, en tiennyt oksennanko vai pyörrynkö. Sikiöasennossa sitten tutisin peiton alla pää varmuudeksi laidalla roikkuen, jos oksennankin. Eipä oikein sujunut, pitää vissiin saikuttaa kans loppuviikko ihan suosiolla. Kivut ja oksetus tulee puuskittain, kuulemma Suomessakin liikkuu jotain pöpöjä, niin ei haisuakaan minkä olen onnistunut nappaamaan.

Isä saikulla Lempäälässä, Jere menee kotikotiin ja sitten on viikonlopun duunissa. Sunnuntaina Jere tulee paijaamaan, jos olen vielä kipeänä. Täytyy toivoa, että puuskat hellittää ja jos tarve tulee, niin on mahdollista kirmata kioskille ostamaan savukkeita tai ruokaa. Nii ja koirat joutuu nyt meneen vaan pikapissoille, lapsparat. Kyl semmosta kotiorjaa aina tarvis silloin, kun tämmösenä ns. yh-äitinä saikuttaa! Toivottavasti kuume ei vaan nouse huimiin lukemiin, yritän ottaa rauhassa ja viettää päivät akselilla jääkaappi-vessa-sänky-tietokone. Saakelson, ei huvittaisi kyl sairastella, kun viimeksikin kun aloitin suursiivouksen niin iski flunssa! Olen allerginen siivoamiselle, selkeästi.


Asiasta kukkaruukkuun, eilen kun yöllä istuin koneella, niin sain ekaa kertaa kuukausiin meikki-inspiksen. Johtui ehkä osittain edellisestä postauksesta, mutta sitten kun siinä räpelsin, niin tuli visio. Kiinalainen posti toi eilen geelirajausmoskaa, jota testasin sitten siinä dataillessa ja lupaan kuvata videon ideastani heti, kun vaan olo on freessimpi! Piti kuvata meikin pohjastakin video, sitäkin saatte odotella, sillä ei tällä naamalla ny kuvata yhtään mitään paitsi kauhuelokuvia. Löysin kans pari vanhempaa kuvaa, joita voitte ihastella aikanne kuluksi:







... Kuvat on jostain parin vuoden takaa, voisi kyllä alkaa taas panostamaan neitiharrasteisiin, kun hauskaahan se naamansa pakkelointi on. Nyttoon vaan rekkalesboutunut niin kovin, että kuhan naamassa ei valu räkä pitkin poskea, niin kehtaa mennä pihalle.



14: Kuva jostain viimeaikaisesta asiasta, jolla oli suuri vaikutus minuun.

Tätä asiaa en oikein osannut tai tajunnut kuvata. Elämässäni ei ole tapahtunut viime aikoina mitään kovin mullistavaa, mutta yksi erittäin positiivinen asia tuli mieleen: Hammaslääkäripelko on hissukseen hälvennyt!

En ala-asteen jälkeen ollut oikein uskaltautunut hammaslääkäriin, koska oli jäänyt paha kammo ja aloin jo itkemään ajatuksestakin. Sitten viime vuoden keväänä menin naapuriin nukutushoitoon, jossa tapasin sitten mukavia lääkäreitä ja hoitajia. Nukutus sujui ihan hyvin eikä ollut maailman kauheinta edes se fiilis, kun oli rievottu kaksi viisuria samalla irti. Sitten nyt keväällä murheenhammas muistutti itsestään, eli piti mennä juurihoitoon.

Kuitenkin hyvät ja leppoisat lääkärit on saaneet aikaan sen, etten pelkää enää. En edelleenkään tietty nauti hammaslääkäristä, mutta nyt son verrattavissa johki gynekologiseen tarkastukseen, jossa on koivet ojossa ja miettii, että pääsiskö kohta jo kotio. Hammaslääkärissä vaan sitten suu auki ja miettii, että jotain ne siellä räplää, pitäskö ostaa kaupasta maitoa lähtiessään. Kammo oli todellakin älytön ja näin helpolla sitten siitä kuitenkin pääsi eroon, kun löysin ihanan lääkärin! Positiivisesti on siis muuttanut koko asennettani hammaslääkäröintiin, enää sei ole maailman kauhein asia vaan semmonen, joka nyt mennään hoitamaan ja sitten päästään siitäkin.

Sori ettei ole mitään mullistavampaa muutosta tapahtunut tai mitään järeää sattunut, mutta tuo nyt on MINULLE iso asia. Ei tarvi pelätä kuolevansa johki hammastulehdukseen ja kärsivänsä kotona kivuissaan, kun tietää sitten aikaa varatessaan menevänsä kivalle lääkärille, joka tekee kaiken rauhassa ja kivuttomasti.

Inspiraation vaikeus.

13: Kuva jostain mikä inspiroi minua.

Riippuu ihan siitä, että mitä päin yhtäkkinen inspiraatio iskeytyy. Yleensä nautin eniten siitä, kun näen hienoja maskeerauksia ja valokuvia. Ja sitten kans, jos joku osaa tussata hienosti piirroksia. Tulee sellainen puolittainen kateus ja puolittainen inspis moisista, kun on tavallaan kuitenkin sitten tiedossa mihin itsekin pystyisi treenillä, mutta toisaalta sitten kun ei vielä osaa, niin tulee kriisi :D







Arkinen inspis tulee ihan sitten tavallisesta elämästä, teen vahingossa hyvää ruokaa ja sitten alan selaamaan uusia reseptejä ja kokeilemaan. Ja sitten eläimet inspiroi (lue: pakottaa) liikkumaan, ei voi vaan jäädä istumaan perseelteen useaksi päiväksi kotio, kun joutuu menemään pihalle muutaman kerran päivässä. Jotkut sanoo, että koirat on haastavia ja vaikeita, kun joutuu pissattelemaan, mutta oikeasti tekee tosi hyvää liikkua pihalla päivittäin ettei vaan mökkihöperöidy ihan täysin. Sitten tietty saan inspistä mystisten eläinlajien opiskelemisesta ja tietopläjäyksistä, tiedän kaikenlaista erittäin turhaa jostain papupussirotista, joita elää maailmassa 3kpl :D Imen itseeni tietoa kuin pieni pesusieni, JOS aihe kiinnostaa. Auta armias, jos ei ollenkaan kiinnosta, niin unohdan ihan kaiken.

Oikeastaan voisi sanoa, että yksi iso inspiraatio ajatuksiin on eläimet ylipäätään. Ihmisillä ei ole yhtään mitään muuta kuin aivot, sitten on piljoonia lajeja eläimiä, jotka selviää ihan fysiikkansa avulla ties millaisissa olosuhteissa. Se on vallan jännittävää ja kiehtovaa! Jos olisin aikoinaan osannut olla peruskoulussa kauniimmin, niin olisin varmaan tällä hetkellä jossain opiskelemassa joko turhaa taidealaa tai sitten biologiaa ja elukoita. Onneksi olen vielä nuori ja vetreä, joskus ehdin alkaa herpetologiksi, jos siltä tuntuu.


:D

Elämänilon saan siitä, kun tietää kuinka joku rakastaa ja on se muutama läheinen ihminen. Ja sitten saatan olla koko päivän ihan kamalan rasittavan hyväntuulinen, jos keksin jonkun pienen ilon asian tai jos joku tuntematon ihminen marketissa juttelee kivoja. Oikeastaan aika iso osa siitä elämänilosta tulee siitä, kun ottaa kanssaihmiset huomioon positiivisesti ja sitten saa kans joskus sellaista positiivista ja hilpeää vuorovaikutusta aikaiseksi.

Oli siis jälleen hankala kysymys, että mikä minua inspiroi, kun asioita on niin monia ja minulla ei ole mitään tiettyä elämäntehtävää tai ammattia, jonka ympärillä visusti pyörisi inspikset.

Lyhyesti kuitenkin tiivistettynä koko edellinen höpellys:
- Maskeeraus
- Kynsitaide
- Piirtäminen
- Valokuvaus
- Eläimet

... Ja saan inspiksiä kans joskus sisustuksesta, harmi että organisointi ja järjesteleminen on yksi niistä asioista joita inhoan ja mielummin sitten kaahaisin koko kämpän uusiksi jollain tankilla, jolloin voisi jollain rahalla sitten sisustaa uudelleen. Tällä hetkellä kämpässä on menossa suursiivous, joka on alkanut kohtuullisesti ja se on pitänyt tehdä jo viimeisen puolen vuoden ajan. Inhoan tavaran paljoutta, joten nyt lentää roskiin kaikki turha skebeli mitä hamsteroin. Ei tänne Jerekään mahtuisi ikuna muuttamaan, ellen nyt sitten apinanraivolla järjestelisi :D



Mutta PUSMOI :*

Muuttohimoja.

12: Kuva asiasta, jonka haluaisin toteuttaa ennen kuolemaa.

En ole edes tullut tuommosta koskaan ajatelleeksi. Tai joskus ehkä puolittain, mutta en ole keksinyt mikä olisi sellainen ihan ykkösjuttu, jossa olisi jo tarkat sävelet suunniteltuna.

Useat haluaa kokea jotain jännää, notta hyppäisi vaikka kalliolta alas kuminahat nilkoissa kiinni tai sitten lennähtäisi lentokoneesta hullua kyytiä maata kohti, mutta olisi onneksi laskuvarjo sitten mukana. Itse olen niin nössö, ettei tuollaiset asiat tunnu mitenkään tarpeellisilta. Tietty joskus voisi olla hauska yllättää itsensä ja sitten koklata, mutta en himoa ekstrajännyyksiä elämääni.

Yksi asia joka haaveissani pyörii on se, että asuisi ja olisi töissä ulkomailla. Suomessa ei ole toki mitään vikaa, mutta jos pääsisi vaikka muuttamaan Bangkokiin tai Hongkongiin ja työskentelisi siellä mieluisassa työssä ja asuisi eksoottisessa sekä virikkeellisessä ympäristössä, niin oih. Tai sitten joku vähän landempikin paikka kävisi, mielellään jossain lämpimässä ja kuitenkin sivistyksen läheisyydessä. Minullehan tarjottiin paikkaa 3kk:n ajaksi Phuketissa, että olisin mennyt työharjoitteluun. Se kuitenkin jäi, mutta onneksi on elämässä vielä aikaa ja mahdollisuuksia, ehkä sitten ensi kesänä tai ensi syksynä? Varsinkin, jos tänä keväänä saan aikaiseksi käydä sen kynsikurssin, niin olisi aika mahtavaa sitten olla 2-3kk jossain vieraassa kulttuurissa tutustumassa uusiin ihmisiin, sillä en koskaan ole edes matkustellut!

Kuvissa esiintyy siis haavekuvia siitä, että mitä joskus näkisi omasta ikkunastaan, kun siirtelee verhot pois tieltä ja vetää syvään henkeen uutta ja mystistä asiaa. Ja paikassa olisi joka yö kesäyö!


Hongkong.


Bangkok.


Singapore.

Tulee oikein jo ihanan iloinen mieli kun ajattelee, että maailmassa on paikkoja joissa voisi nauttia aina kesäöistä. Se on ehkä maailman eniten lemppariasia, harmi ettei Suomessa voi sellaisista nauttia kuin hetken aikaa. Ja kohteliaat, vilkkaat ja vieraat kulttuurit kiehtoo sen verran, että unelmissani asustelen jossain tuolla ja teen duunikseni jotain kivaa hommaa, josta saan pari rahaa kuukaudessa viettääkseni nautinnollista elämää.

PUSMOI :*

Rakkaus ja menetys.

11: Kuva henkilöstä, jota ilman en voisi elää.

Oikeastaan maailmassa ei ole henkilöä, jota ilman en voisi elää. Kuulostaa tylyltä, mutta tuo kysymys kuulostaa sellaiselta, johon joku 13-vuotias voisi vastata reippaasti jotakin kavereistaan tai poikkiksestaan, että tokihan hyppäisi kaivoon, jos heitä ei olisi. Olen kokenut sen, että elämän vaikuttavin ja tärkein ihminen on menehtynyt, selvisin siitä kuitenkin hengissä. Joten tuo kysymys tuntuu sinänsä vähän hankalalta ja kans pölvästiltä, koska ihminen elää lopulta itselleen ja itseään varten, elämä loppuu siihen, kun vetää itse viimeisen henkäyksensä.

Voisin siis elää kyllä ilman rakkaita ihmisiä, mutta eri asia kuinka nautinnollista se elämä olisi ilman niitä. Sen voin sanoa, että jos rakkaitani menehtyisi, niin kyllä se ottaisi helevetin koville. En kuitenkaan voisi sanoa kuolevani, kuten kysymys tuossa vihjailee. Armastan läheisiäni kovasti, maailman eniten.

Minulle rakkaimmat henkilöt on Jere, isä ja mummo. Sitten on myös ystäviä ja kavereita, joiden menettäminen tuntuisi siltä kuin silputtaisiin juustoraastimella sielua säpäleiksi. Ajattelin kuvina laittaa myös nyt perhettäni Jeren lisäksi, sillä tietenkin Jere on se joka on paras ystävä, perheenjäsen ja armas kaikkia samaan aikaan. Mutta kun se varmaan tulisi aika moneen rakkaus-tykkäys -kysymykseen kuvaksi, niin laitetaas nyt muitakin sitten. Sillä minun pieni perhe, isä ja mummo, on kyllä aika parhaita.


Isäpappa.


Mummi!


Komia Ellu, sei varmaan tiedäkään kuinka paljon arvostan sitä, että ollaan oltu tovereita yläasteelta saakka.


Jeremias.

Jere on ollut tukipilarini kaikissa mahdollisissa elämän synkkyyksissä, en edes käsitä, että miten se on jaksanut kantaa kaikkea sitä paskaa niskassaan. Oltiin seurusteltu joku kuukausi jos sitäkään, kun äitini kuoli. Sitten siitä alkoi semmonen reipas alamäki minulla, sillä olihan se nyt järjettömän suuri asia. Ja kaiken Jere kesti, vaikka vammasin kauheaa kyytiä. Joskus olin niin huonossa kunnossa, etten uskaltanut mennä kauppaan ja piileskelin pahaa maailmaa peiton alla. Sitten Jere tuli meille viereen katsomaan kanssani elokuvia ja halaamaan, ei koskaan tuominnut minua tai sanonut, että olenpa vaikea ja rasittava.

Onneksi Jere lupasi olla minun paras ystäväni aina ja ikuisesti. Muistutan sitä tästä lupauksesta, jos koskaan ikinä tulee tilanne, että ajauduttaisiin erilleen.

PUS kaikille rakkaille, ja MOI kaikille lukijoille :*

Musiikkia.

Tähän väliin haastetta taas, kun viimeksi tarinoin elämästäni tai sen puutteesta sopivan pitkästi.


10: Kuva lempibändistäni/artistista.

Mietin, että jes, vihdoinkin sellainen kysymys mihin kaivan vaan kuvan googlesta ja länttään sen tänne. Haasteen kysymykset on olleet joskus hieman vaikeahkoja, mutta tämä on helppo. Ja koska olisi tylsää laittaa vaan yksi kuva, niin laitan kolme. Olen selkeästi suuruudenhullu, kun ei riitä vain yksi kuva melkein koskaan.




Mike Patton.

Eli jos joku on koskaan kuullut sellaisista bändeistä kuin Faith No More, Mr. Bungle, Fantomas, Tomahawk jne., niin tämä tyyppi on kaikkien niiden takana. Pattonin ääni on ehkä maailman hienoin ja monipuolisin, se on sopivasti sekaisin ja bändiprojektit kivasti outoja. Jos voisin koko loppuikäni kuunnella vain yhtä artistia, niin se olisi ehdottomasti Patton. Minulla on siihen erittäin suuri kieroutuma ja hienoimpia kokemuksiani oli se, kun Faith No More palasi yhteen ja veti Suomessakin ulkoilmakeikan keskellä kesää. Hauskuus, hyvyys, outous ja taito sillain samassa paketissa. Niin ja komeus.




Prince.

Kaikki tietää kuka on Prince, mutta jos alkaa kuuntelemaan, niin huomaa kuinka sen musiikki poikkeaakin tosi paljon siitä mitä siihen aikaan kuunneltiin tai mitä nykyäänkään kuunnellaan. Sillä on tosi paljon hyviä biisejä, sitten vetelee korot jalassa paljetteihin somistautuneena lavalla, joten miten voi olla tykkäämättä? Ja biiseissä on kans vähän outoja tahteja ja koukkuja, joista pidän. Hullut svengitkin biiseissä ja sitten vielä kuulemma nyt vanhempana herrasmiehenä hyvässä iskussa. Olisi mahtia nähdä livenäkin, jos saisi kuulla vaikka ne suosikkipiisinsä. Ja häissäni soi "I Would Die 4 You", sulhaselta ei kysytä.




L'Arc~en~Ciel.

Son näitä jiirok-hommia, joista tykkäsin 14-vuotiaana. Silloin aloin kuuntelemaan moisia, mutta ainoastaan Larksu on jäänyt vuodesta 2004 tähän päivään saakka sellaiseksi suosikiksi. Kahdeksan vuotta sitten kuuntelin ensimmäisen kerran, että hei tämähän on menevää poppirokkia ja Hyde on maailman kaunein mies. Bändi vietti tänä vuonna 20-vuotiskekkereitä ja on edelleen mahdottoman hyvä. Me uhkailtiin tänä keväänä mennä Jeren kanssa vihdoinkin katsomaan livenä, kun esiintyvät mm. Lontoossa. Bassotilutus, lauluääni ja kitara-svengit kyllä kolahtaa minuun kovasti, vaikka tietty 20 vuoden ajalle mahtuu kans vähän huonompiakin biisejä. Mutta ne hyvät sitten saa pyllyn vispaamaan ja kohentaa mieltä!


... Tämmöistä tänään, PUSMOI :*

Inasen töitä, paljon rakkautta.

Ei mitään uutta idässä, mutta pitäähän sitä silti vaikuttaa siltä, että tapahtuu kaikenlaista jotta blogiin voi kirjoittaa juoruja.



Elikkäs, kun tuossa hain työpaikkoja taannoin, niin kaikkialta pyydettiin haastatteluun. Vaihtoehto 1 oli eräs myyjän työ Tikkurilassa, jossa kävin haastattelussa ja viihdyin. Siinä paikassa saisin tehdä asioita joita osaan, eli hoitaa kans sosiaalista mediaa ja datailla, sen myymisen lisäksi siis. Olisi kehittyvä pieni firma, joka sitten toivottavasti laajenisi hissukseen tunnetummaksi.

Sitten kävin tämän viikon keskiviikkona haastattelussa puhelinmyyntiä varten. Tai en tiedä oliko se oikeastaan haastattelu, sanottiin vaan, että tervetuloa tekemään duunia seuraavana päivänä. Torstaina sitten päivällä sinne koulutukseen, jonka jälkeen soittelimmekin 20:30 saakka asiakkaille. Se on kyllä semmonen työ, jossa ei tunne oloaan kovin arvostetuksi, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Ihan hauskaa se on, jos on asiakkaita, jotka ei ala huutamaan päälle tai kiroa. Vaikkei kukaan mitään ostaiskaan, niin sitten voi höpöttää hetken joutavia ja toivottaa päivänjatkoja!

Tänään sitten lauantaina oli toinen vuoro, joka vain neljän tunnin mittainen. Sain jopa ekan kaupan tehdyksi tänä aikana. Ja tämänkin asiakkaan kanssa naureskelin puhelimessa ja sitten kans pari muutakin mukavaa tyyppiä tuli vastaan. Toki kans taisin herätellä krapulaisia, joten oli kiukkuamistakin, mutta minulla oli battery strippediä viekussa ja alkaa mennä jo aika rutiinilla. Kuitenkin sitten aloin pohtimaan, että kun olen osa-aikainen, niin onko joku viehko porsaanreikä peruspalkassa. No on, ei me saaha mitään pohjapalkkaa, vaan koko palkka tulee provikasta. "No saatte aloitusbonuksen!", joka toki on kiva, mutta se jakaantuu 4kk:n ajalle ja joka kuukausi sitten se bonus on reilun satasen. Ei tommosen työn provikalla laskuja maksella, siellon enemmänkin töissä kotona asuvia alaikäisiä, jotka treenaa työelämässä olemista. Maanantaina kun olisi työsopparin näkeminen ja esimiehetkin paikalla, niin tympeesti sanon, että sori muttei pysty. Työssä siis ei vikaa, mutta ei tommosella vaan voi aikunen ihminen ihteään elättää :x Vähän sillain harmittaa, mutta kun ei vaan voi eikä pysty lähteä tommosiin ns. kusetusduuneihin vaikka työilmapiiri olisi kuinka upea ja hyvä.

Odottelen siis vastausta myyjän paikasta, jonne pidän kaikki varpaat ja sormet ristissä, jotta pääsisin. Jaan kans tämän vkl aikana ilmaislehtiä naapurustoon, josta tienaan 16e :D Lähdettiin tomerasti eilen Jeren kanssa kaikki lehdet mukana jakamaan, ne painoi kuin synti ja sitten ei tullut mieleen, ettei ehkä tarvi kerralla kaikkia kanniskella. Ja eksyttiin (lol), kun olin piirtänyt jakoalueen kartan, mutten sitten osannutkaan lukea sitä. Ja aluehan on tässä kilsan säteellä kodistani, mutku en ollut sitten enää varma taloista mihin jaan, niin tultiin kotiin syömään spagettia. Nyttoon tarkastanut talot googlen satelliitilla ja katsonut oikeat kartat, huomenna sitten sujuu vähän paremmin se jakaminen. Tämäkin taas semmonen duuni, että ei sillä elä, mutta kun pari kertaa kuussa sen yhden loppuviikon reippailee, niin ei kai siinä mittää. Jossei muuta, niin on perse sopivan kipeä niistä rappusten ravaamisesta ja kankku on kesään mennessä pinkeähkö.


Tässä muuten kuvat ennen ja jälkeen, kun heräsin eräänä aamuna ja talven kunniaksi puhkean aina kukkaan (joka ei naaman kanssa ole hieno asia), ja sitten näytin meikkisutia. Meikin voima on ihmeellinen!






Murheenhammas on saanut viime aikoina julkisuutta sosiaalisessa mediassa, eli feissarissa ja blogissani. Kävin hoidattamassa sitä ekan kerran reilu viikko sitten, josta jo kerroinkin. Kävin uudestaan sitten viime torstaina, nyt jopa reippaasti ilman saattajaa. Oli jälleen kuulokkeet korvilla ja kuuntelin jotain korealaista radiokanavaa, josta tuli välillä vähän liiankin huonoa iskelmää. Murheenhammasta taas kaiveltiin, kun otettiin väliaikainen paikka veks ja taas pengottiin juuria läpi. Kipua oli vain alussa, kun piti keksiä hyvä paikka puudutukselle, mutta lekuri heti älähtäessäni oli sillain "hui kauhia, no laitetaanpas lisää puudutetta ja pruutataan sitä aina kaivamisen yhteydessä juuriinkin". Siinä sitten tunti suu ojossa kapula suussa ja pistivät lääkettä jälleen ja seuraavalla kerralla sitten pääsevät ihan juuren alkuun saakka ja saan täyteaineet. Kokemus oli jälleen ihan ok, nyt vaan pidin silmiäkin välillä auki ja ne vempeleet näyttää ihan keskiaikaisilta kidutusvälineiltä :D Suussa ne ei todellakaan tunnu miltään, mutta suosittelen kaikille pelkoisille, ettei katso millä ne kaivelee, kyselee vaan mitä tapahtuu seuraavaksi, jos kiinnostaa tietää.

Isäkin palasi Thaimaasta, oli ensin kiukkuinen, mutta sitten iloinen. Sain paljon tuliaisia ja sen vaimo oli shoppaillut siellä minulle rasvoja sun muita. Koklasin eilen jotain yövoidetta, joka oli kuitenkin vähän kuin puhdistusmaitoa. Naama tuntui vauvan pyllylle ja jos tuo rasva ei tuki huokosiani, niin täytyy kyllä repiä sitä jostain ebaysta sitten lisää. Tai käskyttää ensi vuonna taas isää vaimoineen tuomaan samaa. Muita en ole vielä kokeillut, sain uuden merkkistä BB creamiakin testiksi, se tuntui kyllä tosi peittävältä ja pehmoiselta. Ja noli saaneet näytteeksi jotain näitä valkaisumössöjä, oli geeli ja emulsio. Kun tuikkasin muiden käsiin sitä geeliä, niin siitä jäi oikeasti valkoinen läikkä ihoon! Ja ei kirvellyt, tuntui tosi pehmeälle ja ihkulle. Mitähän tappokemikaaleja niissä on, tosi jännää kyllä, joskus voisi ihan ison tuubin ostaa ja katsoa, että olisko se mm. minun valkoiseen naamaan avuksi punoituksille ja värisävyeroille. Kaikkea ne keksiikin. Tuliaisia kuvaan sitten seuraavaan entryyn.

Ajattelin kans joskus aikani kuluksi kuvata videon (vaikka taas semmosen pikakelauksella toimivan) siitä kuinka meikkaan perusmeikin naamaan. Eli siis meikkivoiteet ja varjostukset ja peittämiset sun muut. Kiehtoisko jotain nähdä sellainen? Kun en tosiaan käytä mitään sen kummempia taikatuotteita, mutta pienellä vaivalla saa tämmösenkin pölvästin näkösen naaman raikkaammaksi eikä niin plösön näköiseksi. Ja jos kiehtoo, niin saa kans mainita, että haluaako pikakelauksella teknon tahtiin vai niin, että höpöttelen samalla ja selitän mitä touhuan. Ja voin kans selittää asiat italialais-venäläis-aksentilla englanniksi tarpeen vaatiessa, siinä olen hyvä.


...Ja lupasin, etten ostele mitään turhuuksia. Se ei ole pätenyt minkään syömisen tai juomisen kanssa, mutta en ole kyllä shoppaillut vaatteita tai krääsää. Tänään kuitenkin sorruin, kun olin joskus nähnyt jonkun päälle semmosen käsittämättömän lappuhaalari-minimekon enkä tiennyt mistä sellaisen voisi saada. Sitten selailin huvikseni vaatekauppojen nettisivuja ja tein haavelistoja (teen meikkien ja vaatteiden kanssa usein haavelistoja, selaan sivuja ja laitan ostoskoriin ihanuuksia, sitten avaan ostoskorin ja katselen haikeudella, kunnes vaan pistän sivun kiinni). Yllättäen eteen pomppasi tämä mekko ja oli alessa, pistin tilaukseen ja lirahti melkein tippa pissaa housuun samalla innosta ja oli kans niin halpa kylppärimatto, että tulee semmonen bullterrieri-matto sitten pytyn eteen varpaisiin alle neljällä eurolla.



Oih!


09: Kuva jostain mitä rakastan.

Sitten olisi taas vuorossa yksi haasteen kuvajutuista. Nämä tuntuu kestävän ikuisesti, kun en jaksa päivittäin bloggailla tai kuvata. Mut yritetään saaha haaste kunnialla loppuun. Tänään kuvasinkin sängyn lähettyvillä tapahtuvaa äksöniä, josta ilmenee se, että mitä minä rakastan.










Koivet ojossa.


PUSMOI :*

Piirtämisen opettelua, 12 askelta kohti taitoa.

Olen yrittänyt herätellä itsestäni jotain pientä taiteilijaa, koska olen aina kateellinen niille, jotka osaa piirtää. Osasin pienenä piirtää ikääni nähden tosi hyvin, valitettavasti taito jäi vaan sille lapsuustasolle, kun ei tullut treenattua isompana. Taisin lopettaa piirtämisen viimeistään 16-vuotiaana, jolloin ei ollut inspistä ja sitten 17-vuotiaana oli koulussa PAKKO piirtää liukuhihnatöinä koko ajan jotain turhanpäiväistä. Terveisiä vaan kuva-artesaaneille, jotka joutuu tätä tekemään. Eipä sitä vapaa-aikana sitten halunnut edes nähdä kynää ja paperia, kun oli pitänyt sommitella jotain pakkauksia, vääntää kangaspainantaa vuoden 1300eKr. tyylillä ja sitten puuduttanut persausta photarin edessä 8h koulussa. Lopetin koulun vuoden jälkeen, mutta ei silti koskaan palannut inspis kaivaa aivoista jotain paperille saakka.

Joskus vähän yritän, jonka jälkeen pillastun, kun en osaakaan. Haluan aina osata kaiken heti, joten jos vartin yrittämisen jälkeen ei ala sujumaan, niin alan marssimaan ympäriinsä ja tuhisen maailman pahuutta. Ja keskittymiskykyni luovaan työhön saattaa muutenkin olla sen vartin verran, jos en jo osaa valmiiksi. Tämä luonteenpiirre oli vähän kehno koulujutuissa, sillä jos jotain asiaa en osannut tai se oli vähemmän kiinnostava, niin sitten vaivuin johki hereilläolokoomaan.

Ajattelin ottaa tavoitteeksi piirtää jotain kerran viikossa. Ja sitten kans kannustan Jereä piirtelemään. Ihan sama mitä piirtää, mutta kunhan tussi heiluu kädessä tai sotkee piirtopöydällä. Jos vaikka luonnostelisi satunnaisia hulppeita hahmoja, niin varmaan saisi hissukseen kartutettua kestävyyttä ja taitoakin moisessa lajissa!

Näytän teille piirtopöydällä tehdyn homman, johon kulutin vissiin parisen tuntia ja pidin miljoona taukoa. Kerkesin puhista, kun en osaa, mutta kuitenkin sain valmiiksi. Ja käärin sen mustaan lakanaan, koska motivaatio riitti siihen, että saa jotenkuten naaman tehtyä:



En ole järkyttävän pettynyt tuotokseen, mutta kun opettelen hissukseen sitten erilaisia brusheja sun muita, niin saa varmasti tehtyä tarkempaa jälkeä. Eniten hämää se, että kuva on utuinen, mutta ehkei se ole niin justiinsa.
Aina muuten uhkailen aloittavani jotakin, mutta sättikää kauheesti, jos en parin viikon välein uppaa jotain piirrosta blogiin todisteeksi siitä, että pidän sanani!


Pitkään aikaan en ole ajatellut kynsijuttuja, se on vähän sellaista kausittaista, että jos ei ole aikaa niin ei jaksa alkaa vääntämään. Koska kettumaisinta on aloittaa illalla liian myöhään, jonka jälkeen nukkuessaan sössii vain semisti kuivuneet lakkaukset jonnekin. Mutta tein ihan hauskat ja yksinkertaiset kynnet tuossa taannoin, semmoset osaa tehdä kuka vaan! Tarvitsee vain kolmea väriä, joista kaksi voi olla musta sekä valkoinen. Seppälästä saa mm. sellaisia kapeasutisia lakkoja, joilla on helppo vetää viirut. Tai sitten ostaa jostain kaupasta laihan vesivärisudin.


Thada!

Tällä viikolla on tiedossa hieman hulinaa, kuten oli viime viikollakin. Isäkin tulee takaisin töihin perjantaina, niin pääsee sitä näkemään ja utelemaan kuumimmat juorut Thaimaasta. Toivottavasti niillä reissu meni hyvin, ainaki sen verran mitä tiedän, niin siellä on ollut lämmintä ja mukavaa. Olen kateellinen, yksi kaverikin reppureissaa lämmössä ja olen itse vilukissana villapaidassa peiton alla talvea piilossa.

Mutta ensi kuun alussa mennään Jeren kanssa Tukholmaan katsomaan konserttia. Tuntuu tosi älykkäälle ja sivistyneelle sanoa, että menee katsomaan klassista konserttia, jonka vetää joku Uppsalan kuninkaallinen orkesteri. Mutta tämmöstä se oikeasti sitten onkin:



Eli pelimusiikkia me mennään kuuntelemaan. Ollaan yksi yö sitten Tukholmassa ja reissaamme laivalla. En edelleenkään tykkää laivoista, mutta niissä on se hyvä puoli, että jos hytissä olevat kanssamatkustajat ei inise, niin saa vääntää lämmön semmoseen +28 ja liskoilla kuumuudessa. Pitäisikin jo alkaa etsimään koirille jne. hoitajaa, vapaaehtoiset saa ilmoittautua. Palkkana rahaa ja ruokaa, sekä rakkautta! Lupaan, että suurella todennäköisellä minun herrantertut perseilee menemään hoitajan läsnäollessa.

Ei tässä muuta, tämmönen päivitys haasteiden väliin vuan PUSMOI :*